{"id":2970,"date":"2017-07-20T17:00:36","date_gmt":"2017-07-20T14:00:36","guid":{"rendered":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/?p=2970"},"modified":"2019-02-14T20:10:13","modified_gmt":"2019-02-14T18:10:13","slug":"tt-juha-riikonen-puhe-iljan-praasniekassa-ilomantsin-ortodoksisen-seurakunnan-historia-itsenaisessa-suomessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/2017\/07\/20\/tt-juha-riikonen-puhe-iljan-praasniekassa-ilomantsin-ortodoksisen-seurakunnan-historia-itsenaisessa-suomessa\/","title":{"rendered":"TT Juha Riikonen puhe Iljan praasniekassa ”Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan historia itsen\u00e4isess\u00e4 Suomessa”."},"content":{"rendered":"\n

Puhe Iljan praasniekoilla Ilomantsissa 20.7.2017\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Oli synkk\u00e4 syyskuinen p\u00e4iv\u00e4. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Pappilanvaaralle saapui kummallinen seu-\nrue. Sit\u00e4 johti Dimitri Kitajev, Moskovan keskushallinnon l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 veronker\u00e4\u00e4j\u00e4. H\u00e4-\nnelt\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt mik\u00e4\u00e4n huomaamatta. Pappilanvaaran laella oli pieni Elian kirkko ja\npappi oli nimelt\u00e4\u00e4n Ivan. Papilla oli pieni pelto, jonka Dimitri veronker\u00e4\u00e4j\u00e4 pani tarkoin\nmerkille. Kyl\u00e4ss\u00e4 oli 21 taloa. Oli vuosi 1500. Voimme vain kuvitella, miten tuollaisiin\nveronker\u00e4yksiin suhtauduttiin kyl\u00e4l\u00e4isten keskuudessa.\n<\/p>\n\n\n\n

Karjalaiset, Ilomantsin ensimm\u00e4iset asukkaat, olivat liittyneet Novgorodin kulttuuri-\npiiriin keskiajan kuluessa. Samalla heid\u00e4t oli liitetty osaksi ortodoksista perinnett\u00e4.\nN\u00e4inh\u00e4n meille on aina opetettu. Ja suunnilleen n\u00e4in kai se menikin. Tosin kristillisyy-\nden omaksuminen vei varmasti oman aikansa t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin.\n<\/p>\n\n\n\n

Karjalaisen ortodoksisuuden ja sen mukana ilomantsilaisen ortodoksisuuden hyv\u00e4n\u00e4\nalkanut kehitys katkesi kuitenkin 1500-luvun sotiin ja niist\u00e4 alkaneisiin joukkopakoihin\nrajan yli Aunuksen Karjalaan ja jopa Tverin seudulle saakka. Ilomantsin ongelma, ku-\nten koko Karjalan, oli sijainti id\u00e4n ja l\u00e4nnen v\u00e4liss\u00e4. K\u00e4kisalmen l\u00e4\u00e4nist\u00e4 noin 2\/3\nmuutti paremman el\u00e4m\u00e4n toivossa rajan yli.\n<\/p>\n\n\n\n

1700-luku oli jo suotuisampaa kirkkojen v\u00e4liselle yst\u00e4vyydelle. Lienev\u00e4tk\u00f6 taustalla ol-\nleet vaikutteet eurooppalaisesta valistusajattelusta?\n<\/p>\n\n\n\n

1800-luvulla Suomessa virisi kansallisuusaate. Se saavutti nopeasti my\u00f6s Suomen or-\ntodoksit. Vaikka monet kirkon suomalaisuutta kannattaneet papit eiv\u00e4t olleet edes\nSuomen kansalaisia, he tukivat kirkon suomalaistumista.\n<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Ilomantsin ortodoksinen seurakunta oli uusien tuulien edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 yhdess\u00e4 Tai-\npaleen ortodoksisen seurakunnan kanssa. Se oli nimitt\u00e4in ollut osana Ruotsia vuoden\n1721 j\u00e4lkeenkin, jolloin ns. Vanha Suomi liittyi Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n, mutta Pohjois-Karjala pysyi\nosana Ruotsia. Liperin Viinij\u00e4rvell\u00e4 aloitettiin jumalanpalvelukset ensimm\u00e4isen\u00e4 suo-\nmen kielell\u00e4 1865. Kun Ilomantsin seurakunta sai kirkkoherrakseen Mikael Skorodu-\nmovin 1872, suomenkieliset palvelukset vakiintuivat t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin.\n<\/p>\n\n\n\n

Is\u00e4 Mikael oli siis suomalaisuusmies ja mainio seuramies. Papin ty\u00f6 ei yksin riitt\u00e4nyt\nperheen el\u00e4tt\u00e4miseen, joten h\u00e4nell\u00e4 oli t\u00e4m\u00e4 alkujaan Makaroffin omistuksessa ollut\npihapiiri navettoineen ja hevostalleineen. Makaroffit tukivat seurakuntaa monella eri\ntavalla. Aktiivisina ortodokseina he olivat t\u00e4rke\u00e4 perhe kirkon hyv\u00e4ksi tehdyss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4.\n<\/p>\n\n\n\n

Is\u00e4 Mikael osti varsoja, ja kasvatti niist\u00e4 hyvi\u00e4 ty\u00f6hevosia, ja myi niit\u00e4 sitten eteenp\u00e4in.\nEnergisen is\u00e4 Mikaelin aikana saatiin lopultakin uusi kirkko ja seurakunnallinen kan-\nsanopetus saatiin j\u00e4rjestetty\u00e4. Is\u00e4 Mikaelin aikana sanottiin, ett\u00e4 ortodoksilapset luki-\nvat jopa paremmin kuin luterilaiset! Hyv\u00e4list\u00f6 eli herrasv\u00e4ki kokoontui usein ortodok-\nsiseen pappilaan erilaisiin juhliin. Erityisesti apteekkialalla toimineet Lacstr\u00f6mit olivat\nusein n\u00e4htyj\u00e4 vieraita ortodoksisessa pappilassa.\n<\/p>\n\n\n\n

95 vuotta odotettu suuri tavoite saavutettiin lopulta, kun t\u00e4lle niin sanotulle Pogos-\ntanniemelle nousi uusi hieno Elian kirkko 1891. Kirkkohanke oli seurakunnan yhteinen\nponnistus, mist\u00e4 se sai uutta tuulta purjeisiinsa. Is\u00e4 Mikael joutui eroamaan kirkko-\nherran paikalta 1907, ja huhuttiin, ett\u00e4 erottamisen syyn\u00e4 oli liiallinen suomalaisuus-\ninto. Ven\u00e4l\u00e4inen kirkon johto ei katsonut sit\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4.\n<\/p>\n\n\n\n

Papit vaihtuivat tihe\u00e4\u00e4n Ilomantsissa 1910-luvulla. Kev\u00e4\u00e4n 1918 tapahtumat ja sis\u00e4l-\nlissota koskettivat kaikkia suomalaisia. My\u00f6s Ilomantsin ortodoksisessa seurakun-\nnassa oltiin varuillaan. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen 1918 y\u00f6palvelukset siirrettiin toimitettavaksi valoi-\nsaan aikaan, jottei v\u00e4ki l\u00e4hde hallitsemattomasti liikkeelle. Varovaisuuteen oli syyns\u00e4.\nSurullisena tapahtumana muistettiin pitk\u00e4n aikaa l\u00e4heisen Sonkajanrannan kyl\u00e4n\nopettajan Johannes Karhap\u00e4\u00e4n kohtalo. Seurakunta veti muutenkin matalaa profiilia.\nRistisaattoja toimitettiin vain p\u00e4\u00e4si\u00e4iseen liittyvin\u00e4 juhlina ja vedenpyhityksi\u00e4 toimi-\ntettiin vain kirkon sis\u00e4ll\u00e4.\n<\/p>\n\n\n\n

Paasikiven senaatti antoi asetuksen Suomen kreikkalaiskatolisesta kirkkokunnasta\n26.11.1918, mik\u00e4 nosti ortodoksisen kirkon luterilaisen kirkon rinnalle toisena kan-\nsankirkkona. Kirkkokunnasta muodostettiin autonominen arkkipiispakunta osana\nKonstantinopolin Ekumeenista patriarkaattia 1923. Kirkon aseman vakiintuminen n\u00e4-\nkyi Ilomantsissakin, kun kirkkoherraksi saatiin sortavalalaisen rovasti Sergei Okulovin\npoika Simeon. Valinta oli niin selv\u00e4, ettei tarvittu edes papin vaalia.\n<\/p>\n\n\n\n

Simeonin is\u00e4 Sergei Okulov oli suomalaisen ortodoksian voimahahmo. H\u00e4nen mieles-\nt\u00e4\u00e4n ortodoksisuus voi menesty\u00e4 Suomessa vain, jos sill\u00e4 on suomalainen identiteetti.\nOli viel\u00e4 vedett\u00e4v\u00e4 raja sille, mik\u00e4 on omalaatuista ortodoksista suomalaisuutta, ja\nmik\u00e4 liikaa luterilaisuudesta lainattua. V\u00e4hemmist\u00f6n identiteetin omalaatuisuuden\nturvaaminen ja sen muotoileminen suomalaisuuteen sopivaksi oli varmaan v\u00e4h\u00e4n vai-\nkeaa enemmist\u00f6n keskell\u00e4.\n<\/p>\n\n\n\n

Simeon Okulov, joka toimi kirkkoherrana 1920-luvulla, oli huolissaan seurakuntalais-\nten passiivisesta kirkossa k\u00e4ynnist\u00e4. Suurena syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n h\u00e4n piti radiota, jonka kuun-\nteleminen vei ihmisten kaiken huomion. Lis\u00e4ksi tiet muista kylist\u00e4 kirkon kyl\u00e4lle ja\n<\/p>\n\n\n\n

Elian kirkkoon olivat huonot, ja hevoset oli varattu mets\u00e4t\u00f6ihin. Is\u00e4 Simeon toi pappi-\nlan rannan varteen poppelit, jotka viel\u00e4kin koristavat paikkaa. H\u00e4n harrasti my\u00f6s pur-\njeveneily\u00e4 Ilomantsinj\u00e4rvell\u00e4.\n<\/p>\n\n\n\n

Runous on aina kuulunut ortodoksisuuteen. Kirkossa kuulemamme kauniit ortodoksi-\nset veisut ovat alkujaan, monet yli 1000 vuotta sitten, kirjoitettu runomuotoon. Runot\ntulevat l\u00e4helle ortodoksista el\u00e4m\u00e4nmenoa my\u00f6s Ilomantsissa, sill\u00e4 ylivoimaisesti suu-\nrin osa kalevalaisista runolaulajista oli ortodokseja. Kalevalaista runoa ker\u00e4ttiin Ilo-\nmantsista todella paljon 1800-luvulla.\n<\/p>\n\n\n\n

Simeon Okulovin aikana h\u00e4nen ja vaimo Annan alivuokralaisena asui tulenkantajiin\nkuulunut runoilija Katri Vala. J\u00e4lkeenp\u00e4in voidaan sanoa, ellei sit\u00e4 jo silloin tiedos-\ntettu, ett\u00e4 pappila oli Katri Valan aikana oikea kulttuurikoti.\n<\/p>\n\n\n\n

Spiikkaus: Runonlausunta ei ole kuollut Ilomantsissa. Se oikeastaan on vasta nou-\nsussa. T\u00e4t\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 perinnett\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 nyt upea Saimimme!\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Saimin runo\n<\/p>\n\n\n\n

Spiikkaus: Ilomantsin seurakunnassa on vaalittu aina yhteytt\u00e4 Valamon luostariin.\nAikoinaan kirkon rakentamiseenkin antoi Valamon luostari lahjoituksen. Sen kunni-\naksi Elian kirkon kuoro esitt\u00e4\u00e4 nyt kaksi valamolaisiin s\u00e4velmiin sovitettua veisua\n<\/strong>\u201dAlkupsalmi\u201d ja \u201dKiitt\u00e4k\u00e4\u00e4 Herran nime\u00e4\u201d.\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Sodan j\u00e4lkeinen aika\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Sota vaikutti kovasti Elian seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Noin kolmasosa kunnan pinta-alasta\njouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Vanhat ortodoksiset kyl\u00e4t, kuten Mela-\nselk\u00e4, Kuolismaa, Vuottoniemi ja Liusvaara j\u00e4iv\u00e4t vain muistoihin. Paluuta sinne ei\nen\u00e4\u00e4 ollut. Noiden kylien asukkaat asutettiin j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neeseen Ilomantsiin. Sill\u00e4 ta-\nvalla mm. Huhus ja Mutalahti saivat aivan uuden alun el\u00e4m\u00e4n, kirkollisestikin. Molem-\npiin rakennettiin tsasouna. Tsasounat rakennettiin my\u00f6s Hoilolaan ja Saarivaaraan.\nMy\u00f6hemmin my\u00f6s Sonkajaan.\n<\/p>\n\n\n\n

Koko kirkkokunnan laajuudessa sota merkitsi suurta menetyst\u00e4. Noin 70 % kirkkokun-\nnan j\u00e4senist\u00e4 joutui j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kotiseutunsa ja siirtym\u00e4\u00e4n uusille tiloille Kanta-Suo-\nmeen. Kirkon omaisuudesta noin 90 % j\u00e4i Neuvostoliitolle. Tilanne n\u00e4ytti lohdutto-\n<\/p>\n\n\n\n

malta: s\u00e4ilyisik\u00f6 ortodoksisuus Suomessa? Suomen valtio kuitenkin s\u00e4\u00e4ti lain Ortodok-\nsisen kirkkokunnan j\u00e4lleenrakentamisesta 1950. Sen lain nojalla Suomeen perustettiin\n14 uutta ortodoksisesta seurakuntaa kirkkoineen, pappiloineen ja hautausmaineen.\n<\/p>\n\n\n\n

Nikolai Hodjusta tuli Elian seurakunnan uusi kirkkoherra vuonna 1939. Hodju on se\npappi, jonka vanhempi v\u00e4est\u00f6 muistaa viel\u00e4kin hyvin. Hodjun ajasta on s\u00e4ilynyt paljon\nerilaisia kertomuksia. Tuon t\u00e4h\u00e4n vain yhden mielenkiintoisen yksityiskohdan.\n<\/p>\n\n\n\n

Hodju pahoitteli sit\u00e4, ett\u00e4 kristinoppikoulun pojat ja luterilaiset rippikoulupojat her-\nk\u00e4sti tappelivat uskontappeluita sattuessaan samalle kirkkotielle koulun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4.\nKumpikaan osapuoli ei antanut periksi. Niinp\u00e4 sovittiin yhteisesti seurakuntien kesken\n1940-luvun lopussa, ett\u00e4 kouluajat siirrettiin eri ajankohdiksi, jotta uskontappeluilta\nv\u00e4ltytt\u00e4isiin. Tyt\u00f6t eiv\u00e4t syyllistyneet t\u00e4h\u00e4n samaan kummassakaan seurakunnassa.\n<\/p>\n\n\n\n

Sodan j\u00e4lkeen Suomi alkoi todella nousta taloudellisesti. Siihen vaikutti suuresti met-\ns\u00e4talouden nousu talouden mahtitekij\u00e4ksi. Ja se taas toi ty\u00f6t\u00e4 monille ilomantsilai-\nselle, ja kerrannaisvaikutukset olivat valtavat. My\u00f6s valtaosa ortodoksisesta v\u00e4est\u00f6n-\nosasta sai elantonsa mets\u00e4st\u00e4 ja maasta. Ilomantsissa savotat ja uitot saivat valtavat\nmittasuhteet. Uittov\u00e4ylist\u00e4 merkitt\u00e4vimpi\u00e4 oli Koitajoen vesist\u00f6. Mets\u00e4ty\u00f6t olivat toki\ntuttuja jo 1880-luvulta saakka, mutta eritt\u00e4in t\u00e4rkeit\u00e4 1940\u201350 -luvuilla.\n<\/p>\n\n\n\n

Spiikkaus: Kipein\u00e4 koettuihin aluemenetyksiin johdattaa meid\u00e4t nyt Ilomantsin\nMieslaulajat <\/strong>laululla \u201dTe luulette meid\u00e4n unohtaneen\u201d. \u201d<\/strong>Uittom<\/strong>iehen marssi\u201d taas\n<\/strong>kunnioittaa Ilomantsissa tehtyj\u00e4 runsaita uittoja.\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Praasniekkaperinteen elvytt\u00e4minen\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Praasniekkaperinne oli pitk\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n unohduksissa sodan j\u00e4lkeen. Ensimm\u00e4iset kun-\nnon praasniekat pidettiin Petrun p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Hattuvaarassa 1959. P\u00e4\u00e4pogostan eli Iljan\npraasniekka elvytettiin 1964. Viiv\u00e4stymisen syin\u00e4 lienee ollut arkuus siit\u00e4, voitaisiinko\nkirkon palvelukset tuoda n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti esille nykyaikaistuvassa suomalaisessa yhteis-\nkunnassa. Pian kuitenkin oivallettiin, ett\u00e4 praasniekathan olivat mit\u00e4 oivallisin tapa\ntuoda esille kirkon perinnett\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 kaikille suomalaisille. Lis\u00e4ksi taustalla oli oma\nvankka praasniekkaperinne menneilt\u00e4 vuosisadoilta. En\u00e4\u00e4 ei praasniekoille tultu rajan\nyli Ven\u00e4j\u00e4n puolelta, eik\u00e4 niiden yhteydess\u00e4 tehty kauppaa, eik\u00e4 sovittu avioliitosta.\nMutta ne kokosivat rahvasta yhteen ja rakensivat t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 tavalla yhteis\u00f6llisyytt\u00e4, ja\nilomantsilaista identiteetti\u00e4.\n<\/p>\n\n\n\n

Praasniekoilla oli alkujaan my\u00f6s niin sanottua \u201dmaallista ohjelmaa\u201d. Petrun p\u00e4iv\u00e4n\ntanssit muistaa monet.\n<\/p>\n\n\n\n

Spiikkaus: t\u00e4st\u00e4 praasniekkojen oheisohjelmasta laulavat seuraavaksi Mieslaulajat:\nLiedzuzel eli Keinussa kes\u00e4ll\u00e4 kerran.\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ent\u00e4s profeetta Elia?\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Profeetta Elia saattaa kuulostaa kaukaiselta pyh\u00e4lt\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pohjolassa. H\u00e4n on kuiten-\nkin vanhan testamentin tunnetuimpia pyhi\u00e4. Se johtunee siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net mainitaan\nuseita kertoja eri yhteyksiss\u00e4 my\u00f6s Uudessa Testamentissa. Eliaan liitet\u00e4\u00e4n ominai-\nsuuksia, jotka voidaan liitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n satoon ja uskon puolustamiseen. H\u00e4nen puo-\nleensa on aina k\u00e4\u00e4nnytty toivoen suotuisia ilmoja ja hyvi\u00e4 maan hedelmi\u00e4. Voimakas-\ntahtoisen profeetan puoleen oli turvallista k\u00e4\u00e4nty\u00e4, sill\u00e4 koettiin, ett\u00e4 h\u00e4n pystyi vai-\nkuttamaan s\u00e4\u00e4oloihin. Profeetta Elian muistojuhlaa on vietetty t\u00e4ss\u00e4 seurakunnassa\njo 500 vuoden ajan.\n<\/p>\n\n\n\n

Spiikkaus: Elian kunniaksi Mieslaulajat laulavat nimip\u00e4iv\u00e4laulun profeettalle<\/strong>: \u201dMin\u00e4\n<\/strong>soitan suurel soitol<\/strong>\u201d <\/strong>eli <\/strong>\u201d<\/strong>Min\u00e4 soitan <\/strong>harmonikkaa\u201d\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Nykyajan haasteet\n<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ilomantsin Elian seurakunta on el\u00e4nyt j\u00e4sentens\u00e4 kanssa my\u00f6t\u00e4- ja vastam\u00e4ess\u00e4 yli\n500 vuotta. Kiperist\u00e4kin tilanteista on ajan my\u00f6t\u00e4 selviydytty. Nykyaika asettaa uu-\ndenlaiset haasteet. Mihin suuntaan kirkon ja kristinuskon asema yhteiskunnassamme\nkulkee? Seurakunta kyll\u00e4 kest\u00e4\u00e4 niin kauan kuin on ihmisi\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 yhteiseksi\nhyv\u00e4ksi. Tuo on jopa kulunut sanonta, mutta pit\u00e4nee edelleen hyvin paikkansa. Jos\noma kristillinen identiteetti on vahva, siit\u00e4 hy\u00f6tyy koko seutukunta. T\u00e4ytyy olla aidosti\nsit\u00e4 mit\u00e4 on. Mutta sen lis\u00e4ksi on teht\u00e4v\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4. Me kristityt tarvitsemme toisi-\namme. Siit\u00e4 on eritt\u00e4in hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 pitk\u00e4 yst\u00e4vyys Turun Martin seurakunnan\nkanssa. Paikallisesti taas yhteisty\u00f6 Ilomantsin luterilaisen seurakunnan kanssa on\nhelppoa ja mutkatonta. N\u00e4iss\u00e4 kysymyksiss\u00e4 rukouksiin on siis jo vastattu. My\u00f6s hel-\nluntaiseurakuntaan on luotu yhteys.\n<\/p>\n\n\n\n

Ekumeenisia yhteyksi\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vaalia ja kasvattaa, sill\u00e4 ei mik\u00e4\u00e4n kristillinen yhteis\u00f6 voi\ntoimia t\u00e4ysin yksin ja erityksiss\u00e4. Kristityt tarvitsevat toisiaan menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 omaa\nomintakeista perint\u00f6\u00e4\u00e4n. Kunnioittamalla toisiamme annamme tulevillekin sukupol-\nville mahdollisuuden toteuttaa omaa kristillist\u00e4 uskoa.\n<\/p>\n\n\n\n

Toivokaamme Elian seurakunnalle el\u00e4v\u00e4n uskonperinteen jatkumista ainakin seuraa-\nvaksi 500 vuodeksi!\n<\/p>\n\n\n\n

TT Juha Riikonen\n<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Puhe Iljan praasniekoilla Ilomantsissa 20.7.2017 Oli synkk\u00e4 syyskuinen p\u00e4iv\u00e4. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Pappilanvaaralle saapui kummallinen seu- rue. Sit\u00e4 johti Dimitri Kitajev, Moskovan keskushallinnon l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 veronker\u00e4\u00e4j\u00e4. H\u00e4- nelt\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt mik\u00e4\u00e4n huomaamatta. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[48],"tags":[],"class_list":["post-2970","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-seurakuntaelama-teksteina"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2970","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/6"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2970"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2970\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2972,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2970\/revisions\/2972"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2970"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2970"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/ilomantsi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2970"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}