Hurskas keisari Teodosios

Keisari Teodosios syntyi Espanjassa 300-luvun alussa. Hän oli ylhäistä sukua ja tuli jo nuorena kuuluisaksi urheudestaan. Hän toimi läntisten alueiden keisarin Gratinuksen sotapäällikkönä, ja kun tämä peri myös Itä-Rooman keisarikunnan, Teodosioksesta tuli keisarin oikea käsi. Hän johti roomalaisten sotajoukot voitosta voittoon taisteluissa keisarikuntaa uhkaavia barbaarikansoja vastaan. Tämän vuoksi Gratinus teki hänestä kanssahallitsijansa kruunaten hänet itäisten alueiden keisariksi Sirmiumissa (nyk. Sremska Mitrovica) tammikuun 16. päivänä 379.

Teodosioksesta tuli heti innokas ortodoksisen opin puolustaja. Hän kutsui vuonna 381 koolle toisen yleisen kirkolliskokouksen, joka vahvisti Nikean kirkolliskokouksen opin Kristuksesta täydellisenä ihmisenä ja täydellisenä Jumalana ja julisti Pyhän Hengen yhdeksi Jumalan kolmesta persoonasta. Keisari kielsi areiolaisen harhaopin ja teki kristinuskosta valtionuskonnon. Pakanallisten kulttien harjoittamista ei enää sallittu.

Vaikka Teodosios olikin esimerkillinen hurskaudessaan ja pyrki rauhaan, hänen heikkoudekseen on laskettava se, että vastustusta kohdatessaan hän menetti helposti malttinsa. Kun Antiokian asukkaat vuonna 379 nousivat kapinaan ja murskasivat keisarin ja hänen puolisonsa Placillan patsaat, Teodosios oli valmis rankaisemaan kaupunkilaisia verilöylyllä. Keisarinnan pyynnöt, patriarkka Flavianuksen väliintulo ja syyrialaisten erakkomunkkien sovitteluyritykset saivat kuitenkin hänet rauhoittumaan. Näin onnellisesti ei käynyt, kun tessalonikalaiset nousivat kapinaan, jonka aikana he tappoivat kaupungin käskynhaltijan. Tällöin Teodosios oli jo saanut valtaa myös valtakunnan länsiosissa ja siirtänyt hovinsa Milanoon. Piispa Ambrosiuksen (7.12.) vastalauseista huolimatta Teodosius pani Tessalonikassa toimeen verilöylyn, jossa tapettiin tuhansia kaupungin stadionille kerääntyneitä ihmisiä. Kun hän tapauksen jälkeen oli menossa kirkkoon Milanossa, piispa Ambrosius esti hänen sisääntulonsa. Keisari nöyrtyi piispan edessä ja alistui ehtoolliskieltoon, jonka piispa hänelle määräsi. Sen päätyttyä keisari seisoi katuvien joukossa kirkon ovella ilman valtansa tunnusmerkkejä. Varjellakseen itseään ja muita äkkipikaisilta toimenpiteiltä hän muutti lainsäädäntöä niin, että kuolemanrangaistus ja karkotus maanpakoon saatiin panna toimeen vasta 30 päivän kuluttua tuomion julistamisen jälkeen.

Teodosioksen katumus ja hartaus oli niin vilpitöntä, että hänelle tapahtui ihmeitä. Kerrotaan, että hän vaelsi Pyhälle maalle tuntemattomana pyhiinvaeltajana, ja Jerusalemissa Pyhän haudan kirkon ovet avautuivat hänelle itsestään ja kirkko oli valaistu kuin suurena juhlapäivänä. Teodosios jäljensi omin käsin itselleen evankeliumikirjan, jota hän luki joka päivä. Hänellä oli tapana sanoa, että kirkon jäsenyys oli hänelle suurempi ilo kuin koko maanpiirin keisarina oleminen.

Hallittuaan hurskaasti kuusitoista vuotta ja levitettyään valtakuntaansa oikeaa uskoa, rauhaa ja kristillistä elämää Teodosios antoi rauhassa henkensä taivaan ja maan Herran käsiin 59-vuotiaana vuonna 395. Hänen poikansa Honorius seurasi häntä valtakunnan länsiosan hallitsijana, kun taas toisesta pojasta Arkadioksesta tuli idän keisari. Pyhän keisari Teodosioksen ruumis siirrettiin Milanosta Konstantinopoliin ja haudattiin suurin kunnianosoituksin.

17
1