Chełmin ja Podlasien pyhät marttyyrit: pappismarttyyrit Vasili Martysz, Nikolai Holc, Leo Korobczuk, Pietari Ochryzko, Sergius Zacharczuk, Paavali Szwajko ja hänen vaimonsa Joanna sekä pyhittäjämarttyyri Ignati Jablecznalainen

Ortodoksinen väestö Chełmin kaupungissa Lublinin alueella sekä Podlasien alueella Itä-Puolassa nykyisen Ukrainan ja Valko-Venäjän rajojen tuntumassa on joutunut aikojen saatossa kärsimään paljon. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset miehittäjät perustivat seudulle kaksi keskitysleiriä, joissa kuoli yli 90 000 henkeä. Chełm oli myös juutalaisten keskus ja lukemattomien juutalaisten tarinoiden näyttämö. Alueen suuri juutalaisyhteisö tuhottiin kokonaan, mutta myös ortodoksikristityt joutuivat kärsimään. Sodan loppupuolella neuvostoarmeija valloitti alueen ja kristityt joutuivat kommunistipartisaanien julman vainon kohteeksi.

Pappismarttyyri ja rovasti Vasili (Bazyli) Martysz syntyi Teratynissa Podlasien alueella vuonna 1870. Hän vihkiytyi papiksi 30-vuotiaana. Hän oli 12 vuotta lähetystyössä Alaskassa, Kanadassa ja Pennsylvaniassa, jotka kuuluivat Venäjän kirkon Amerikan hiippakuntaan. Palattuaan kotimaahansa hän palveli pappina Sosnowiecin kaupungissa Etelä-Puolassa. Puolan ortodoksisen kirkon saatua autokefalian vuonna 1924 isä Vasili nimitettiin sotilaspapiksi vastaamaan armeijassa palvelevien ortodoksisotilaiden sielunhoidosta. Ennen toisen maailmansodan alkua hän jäi eläkkeelle ja muutti takaisin kotikyläänsä Itä-Puolaan, jossa hän asui nuorimman tyttärensä Lenan perheessä.

Toukokuun 4. päivänä suurena perjantaina vuonna 1945 eräs naapuri tuli varoittamaan isä Vasilia ja kehotti häntä piiloutumaan. Hän oli kuullut joidenkin suunnittelevan papin surmaamista. Isä Vasili kieltäytyi lähtemästä pakoon. Hän sanoi, ettei hän ollut tehnyt pahaa kenellekään ja ettei Kristuskaan ollut paennut kuolemaa. Seuraavana yönä kommunistit tunkeutuivat taloon. He pahoinpitelivät raskaana olevaa Lenaa yläkerran huoneessa ja kiduttivat isä Vasilia alakerrassa neljän tunnin ajan, minkä jälkeen he ampuivat hänet. He aikoivat ampua Lenankin, mutta tämä kääntyi Kristuksen ikoniin päin ja alkoi lukea Isä meidän -rukousta. Silloin bandiitti laski kätensä ja koko joukkio lähti talosta. Lena pakeni neljävuotiaan tyttärensä kanssa naapuritaloon ja sai pian keskenmenon. Kun hänen miehensä palasi kotiin seuraavana päivänä, tämä ei tunnistanut talossaan olevaa ruumista isä Vasiliksi, niin pahoin hänet oli runneltu.

Isä Vasili haudattiin Teratyniin. Myöhemmin hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin Varsovan ortodoksiselle hautausmaalle, jonne hänen vaimonsa oli haudattu. Puolan ortodoksinen kirkko kanonisoi isä Vasilin vuonna 2003. Hänen pyhäinjäännöksensä ovat Varsovassa Wolan kaupunginosassa hautausmaan Pyhän Johannes Siinailaisen kirkossa.

Rovasti Paavali (Paweł) Szwajko syntyi Volyniassa vuonna 1893. Kolmenkymmenen ikäisenä hän solmi avioliiton Joanna Łotockan kanssa. Seuraavana vuonna hänet vihittiin papiksi. Hän toimi aluksi kirkkoherrana Kaakkois-Puolassa Potok Gornyssa ja muutamilla muilla paikkakunnilla. Myöhemmin isä Paavali teki lähetystyötä uniaattien parissa Puolan Karpaateilla. Vuonna 1938 hän siirtyi Siedliskaan Zamośćin piirikuntaan, jossa hän pyrki kohottamaan paikallisen väestön ortodoksista henkeä.

Sodan aikana isä Paavalia ja hänen vaimoaan pahoinpideltiin monta kertaa ja heidän taloonsa murtauduttiin, mutta hän jatkoi peräänantamattomasti ortodoksista julistustaan. Vuonna 1943 isä Paavali siirrettiin Grabowiecin seurakuntaan Kaakkois-Puolassa. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlana puolalaiset kommunistipartisaanit tunkeutuivat hänen kotiinsa ja kiduttivat häntä ja hänen vaimoaan tunnin ajan hirvittävällä tavalla. Joannan kädet ja jalat murrettiin ja hänen vatsansa leikattiin auki. Isä Paavali piestiin ja hänen koko ruumiinsa viilleltiin teräaseilla. Heidän tuskanhuutonsa kantautuivat lähistöllä piileskelevien naapureiden korviin. Lopulta isä Paavali ja Joanna ammuttiin ja he saivat marttyyrien seppeleet.

Pappismarttyyri Nikolai (Mikołaj) Holc syntyi Volyniassa vuonna 1907. Hän opiskeli teologiaa Bulgariassa, meni naimisiin ja vihkiytyi papiksi. Hän palveli ensin Biłgorajn seurakunnassa, mutta siirtyi myöhemmin Volynian hiippakuntaan. Toisen maailmansodan aikana isä Nikolai oli seurakuntapappina Nowosiolkissa Kaakkois-Puolassa. Hänet pidätettiin kirkossaan yhdessä monien seurakuntalaisten kanssa, kun hän oli toimittamassa kasteen sakramenttia. Häntä kidutettiin julmasti ja lopulta hänet surmattiin huhtikuun 2. päivänä vuonna 1944.

Pappismarttyyri Leo (Lew) Korobczuk syntyi vuonna 1919 Venäjällä Jaroslavlissa, jonne hänen vanhempansa olivat paenneet Chełmin alueelta Puolasta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pian Leon syntymän jälkeen perhe kuitenkin palasi Puolaan. Leo opiskeli Jablecznassa Pyhän Onufrioksen luostarin ylläpitämässä kanttorikoulussa. Päätettyään opintonsa vuonna 1939 hän toimi kanttorina Werbkowicessa Kaakkois-Puolassa, jossa hän myös solmi avioliiton Vera-nimisen neidon kanssa. Vuonna 1942 Leo vihittiin papiksi Laskówin seurakuntaan.

Maaliskuun 10. päivänä vuonna 1944 alueen ukrainalainen siviiliväestö joutui talonpoikaispataljoonan väkivallan uhriksi. Isä Leo piiloutui noin 200 seurakuntalaisen kanssa maanalaiseen bunkkeriin. Heidät kuitenkin löydettiin, heitä kidutettiin ja lopulta heidät murhattiin. Isä Leon sisar löysi hänen ruumiinsa ruumiskasasta ja hautasi sen yhdessä muutamien miesten kanssa kylän hautausmaalle. Pappismarttyyri Leo oli kuollessaan 25-vuotias.

Pappismarttyyri Pietari (Piotr) Ochryzko syntyi vuonna 1891 Tarnawatkan kylässä Kaakkois-Puolassa. Hän opiskeli ensin maatalousopistossa ja työskenteli vähän aikaa opettajana. Kolmenkymmenen vuoden ikäisenä hän meni pappisseminaariin, solmi avioliiton ja vihkiytyi papiksi. Hän palveli Volynian hiippakunnassa Ukrainassa. Neuvostojoukkojen miehitettyä Ukrainan isä Pietari palasi kotiseudulleen Chełmiin. Moreszynin kylän kirkkoherrana hän teki työtä erityisesti nuorten parissa. Kommunistijoukot ahdistelivat ja vainosivat tuohon aikaan kaikkia ortodoksisia pappeja, ja isä Pietarinkin kimppuun käytiin monta kertaa.

Isä Pietari kohtasi kuolemansa suurena maanantaina 10.4.1944 ollessaan Czartowiecin kylässä toimittamassa ennen pyhitettyjen lahjojen liturgiaa kirkossa, joka kuului hänen seurakuntaansa. Kommunistit tunkeutuivat kirkkoon kesken palveluksen ja raahasivat isä Pietarin kylän läpi läheiselle suolle, jossa he repivät liturgiset vaatteet hänen päältään. He heittivät hänet mutaan ja ajoivat hevosilla hänen ylitseen. Nostettuaan hänet mudasta he kaivoivat silmät hänen päästään ja leikkasivat irti hänen korvansa, nenänsä ja kielensä. Hänen ruumiinsa on todennäköisesti haudattu murhapaikalle.

Pappismarttyyri Sergius Zacharczuk syntyi vuonna 1915 Szychowicen kylässä Kaakkois-Puolassa. Hänen isänsä oli diakoni ja tunnettu kirkkomuusikko, joka johti kirkkokuoroja. Sergius opiskeli pappisseminaarissa sekä Jablecznan luostarin kanttorikoulussa. Vähän ennen toisen maailmansodan alkua hänet vihittiin papiksi Vilnassa ja lähetettiin Nabrozin seurakuntaan. Hän eli siellä jatkuvassa vaarassa.

Toukokuun 6. päivänä vuonna 1943 Sergius Zacharczuk murhattiin vain 28 vuoden ikäisenä. Kommunistit kaatoivat hänet maahan lyömällä häntä kiväärinperällä. He pieksivät ja potkivat häntä, kunnes hän menetti tajuntansa. Kommunistit häpäisivät talossa olevan kirkon ja alttarin ja heittivät evankeliumikirjan ja ikonit lattialle. Lopuksi he ampuivat isä Sergiusta päähän. Pyhä marttyyri Sergius haudattiin kotikylänsä Szychowicen ortodoksiseen hautausmaahan. Vuonna 2003 hauta avattiin ja pyhäinjäännökset sijoitettiin Chełmin Pyhän Johannes Teologin kirkkoon.

Pyhittäjämarttyyri Ignati (Ignacy) vihkiytyi nuorena munkiksi Jablecznan Pyhän Onufrioksen luostarissa. Maailmansotien välisenä aikana hän oli yksi luostarin vanhimmista munkeista, jota lähiseudun ortodoksit kunnioittivat. Toisen maailmansodan ja saksalaismiehityksen aikana luostari eli puutteessa. Elokuun 9. päivän vastaisena yönä vuonna 1942 sotilasjoukko hyökkäsi luostariin ja alkoi ryöstää ja polttaa sitä. Sotilaat eivät antaneet munkkien sammuttaa tulipaloa uhaten heitä teloituksella. Muutamat munkit, pyhä Ignati heidän joukossaan, piiloutuivat luostarin puutarhaan. Pian Ignati kuitenkin lähti piilostaan ja nousi kellotorniin soittamaan hälytyssoittoa. Sotilaat ottivat hänet kiinni ja löivät hänet kuoliaaksi, vaikka hän oli jo yli 80-vuotias vanhus. Näin hän sai marttyyrien seppeleen. Pyhittäjämarttyyri Ignati haudattiin luostarin hautausmaalle. Vuonna 2003 hauta avattiin ja reliikit siirrettiin Pyhän Onufrios Suuren kirkkoon.

Puolan autokefaalinen ortodoksinen kirkko kanonisoi Chełmin ja Podlasien marttyyrit vuonna 2003.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

0
0