Kristuksessa rakkaat esipaimenet, sisaret ja veljet,<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n seisomme pyh\u00e4n Birgitan<\/strong> perinn\u00f6n \u00e4\u00e4rell\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 tilassa, jossa rukouksen tuoksu on kerrostunut vuosisatojen ajan. Juuri t\u00e4ss\u00e4 tilassa, t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kohtaamme Lasaruksen<\/strong> \u2013 miehen, jonka tarina koskettaa jokaisen kristityn syvint\u00e4 olemusta.<\/p>\n\n\n\n Johanneksen<\/strong> evankeliumissa kuulemamme kertomus avaa meille ikkunan mysteeriin, joka on paljon enemm\u00e4n kuin kertomus kuolleista her\u00e4\u00e4misest\u00e4. Se on syv\u00e4luotaava tarkastelu ihmisen\u00e4 olemisen perimm\u00e4isist\u00e4 kysymyksist\u00e4, el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman rajapinnasta, ja siit\u00e4 hiljaisuudesta, joka asuu n\u00e4iden kahden v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Lasaruksen ruumis oli lev\u00e4nnyt haudassa ennen Kristuksen<\/strong> saapumista Betaniaan \u2013 ajanjakso, joka juutalaisessa perinteess\u00e4 kantoi sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n koko el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman v\u00e4lisen draaman. N\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 merkitsiv\u00e4t sit\u00e4 kynnyst\u00e4, jolla sielu lopullisesti irtoaa ruumiista, sit\u00e4 hetke\u00e4 jolloin viimeinenkin toivon lanka katkeaa ja aika itse tuntuu pys\u00e4htyv\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 pys\u00e4htyneess\u00e4 hetkess\u00e4, miss\u00e4 suru on jo kiteytynyt ep\u00e4toivoksi ja odotus antanut tiet\u00e4 luovuttamiselle, kaikuvat Martan<\/strong> sanat Jeesukselle<\/strong>: \u201dHerra, jos olisit ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4, veljeni ei olisi kuollut.\u201d N\u00e4m\u00e4 sanat kantavat sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n sen universaalin inhimillisen tuskan, jonka jokainen meist\u00e4 on jossain el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 pimeimm\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4 tuntenut seistess\u00e4\u00e4n menetyksen \u00e4\u00e4rell\u00e4, toivoen mahdottoman olevan viel\u00e4 mahdollista.<\/p>\n\n\n\n It\u00e4isen kirkon traditio puolestaan kertoo meille jotain yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4: kolmenkymmenen vuoden ajan yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen Lasarus ei koskaan hymyillyt. T\u00e4m\u00e4 yksityiskohta avaa meille n\u00e4kym\u00e4n kuoleman mysteeriin ja sen muuttavaan voimaan. Se kertoo meille, ett\u00e4 kohtaaminen kuoleman kanssa ei ole vain ohimenev\u00e4 hetki \u2013 se on kokemus, joka muovaa meid\u00e4n koko olemustamme.<\/p>\n\n\n\n Jos luemme evankeliumia hieman pidemm\u00e4lle, seuraa merkitykselt\u00e4\u00e4n syv\u00e4, mutta sanoiltaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen pelkistetty jae: \u201dJeesus itki.\u201d T\u00e4m\u00e4 kahden sanan mittainen lause tiivist\u00e4\u00e4 koko ihmiskunnan tarinan. Miksi h\u00e4n itki, vaikka tiesi voivansa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 Lasaruksen? Ehk\u00e4 kyyneleet eiv\u00e4t olleet vain my\u00f6t\u00e4tuntoa Marttaa ja Mariaa<\/strong> kohtaan, vaan syvemp\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 kuolema merkitsee ihmiskunnan tarinassa.<\/p>\n\n\n\n Lasaruksen hautavaatteet, jotka peittiv\u00e4t h\u00e4nen kasvonsa ja ruumiinsa, symboloivat sit\u00e4, miten kuolema riisuu meist\u00e4 inhimillisyytemme ulkoiset merkit. Herran k\u00e4sky \u201dP\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4 h\u00e4net siteist\u00e4\u201d oli kutsu takaisin t\u00e4yteen inhimillisyyteen, takaisin yhteyteen, takaisin el\u00e4m\u00e4\u00e4n sen kaikessa t\u00e4yteydess\u00e4. Jokainen hauta voi siis muuttua uuden el\u00e4m\u00e4n kehdoksi.<\/p>\n\n\n\n Kuoleman ja el\u00e4m\u00e4n raja on yht\u00e4 h\u00e4ilyv\u00e4 kuin Johanneksen evankeliumin my\u00f6hempi kuvaus Lasaruksen ateriasta Betaniassa. Nimitt\u00e4in Lasarus istuu p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 Jeesuksen kanssa vaiti. Puhuivatko he ehk\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4, sadosta, p\u00e4iv\u00e4n tapahtumista \u2013 niist\u00e4 pienist\u00e4 hetkist\u00e4, jotka sitovat meid\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n? Vai kyselik\u00f6 Jeesus h\u00e4nelt\u00e4 Betanian arkisista asioista, yritt\u00e4en houkutella h\u00e4nt\u00e4 takaisin el\u00e4vien maailmaan? Tunsiko Jeesus sen, mink\u00e4 Lasarus tunsi \u2013 sen syv\u00e4n hiljaisuuden, joka asuu kuoleman ja el\u00e4m\u00e4n v\u00e4liss\u00e4? Ja lopulta: kantoiko Lasaruksen vaikeneminen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n jotain niin perustavanlaatuista tuonelan olemuksesta, ett\u00e4 sit\u00e4 ei voinut \u2013 tai ei saanut \u2013 pukea sanoiksi? T\u00e4m\u00e4 hiljaisuus on merkitysten kaivo. Se heijastaa takaisin meid\u00e4n kysymyksemme kuolemasta, el\u00e4m\u00e4st\u00e4, niiden v\u00e4lisest\u00e4 rajasta \u2013 ja siit\u00e4, miksi joku kuolemasta palannut valitsee vaikenemisen.<\/p>\n\n\n\n Jos Lasarus murtaisi ikuisen vaikenemisensa juuri nyt, t\u00e4ss\u00e4 tilassa, mit\u00e4 h\u00e4n kertoisi meille kuolemasta? Ehk\u00e4 h\u00e4n puhuisi siit\u00e4, kuinka kuolema ei ole loppu, kuinka el\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole loppu, vaan kuinka el\u00e4m\u00e4 on unenomainen tila, t\u00e4ynn\u00e4 kuolemia ja loppuja, jotka muuttuvat aluiksi, ja alkuja, jotka muuttuvat lopuiksi. Ehk\u00e4 h\u00e4n kertoisi tunteista, joita t\u00e4h\u00e4n kaikkeen liittyy: menetyksest\u00e4, traumasta, katumuksesta ja n\u00f6yryydest\u00e4. Lasaruksen kokemus on niin syv\u00e4 ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, ett\u00e4 ainoa inhimillinen vastaus siihen on Jeesuksen tavoin itke\u00e4 \u2013 ei vain my\u00f6t\u00e4tunnosta, vaan siksi ett\u00e4 kohtaamme jotain, joka ylitt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryksemme rajat. Kyyneleemme ovat tunnustus siit\u00e4, ett\u00e4 emme voi todella k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kuoleman ja el\u00e4m\u00e4n v\u00e4list\u00e4 rajank\u00e4ynti\u00e4, sit\u00e4 syv\u00e4\u00e4 hiljaisuutta, josta Lasarus palasi.<\/p>\n\n\n\n Traditio kertoo meille, ettei Lasarus hymyillyt yl\u00f6snousemuksensa j\u00e4lkeen. Ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4ydellinen pimeys, t\u00e4m\u00e4 tyhjyys, josta h\u00e4n oli palannut, kertoo meille enemm\u00e4n tuonelan olemuksesta kuin tuhannet sanat \u2013 se on olemattomuus, jonka Lasarus oli kokenut ja jonka kohdattuaan h\u00e4n ei koskaan kyennyt hymyilem\u00e4\u00e4n. Lopulta h\u00e4net mestattiin \u2013 ei vain hymytt\u00f6myytens\u00e4 vuoksi, vaan tarinansa j\u00e4lkien t\u00e4hden, sen kertomisen t\u00e4hden, sen seurausten t\u00e4hden \u2013 siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli Kristuksen palveluty\u00f6n todistaja. Ja h\u00e4nen todistuksessaan h\u00e4n syntyy yh\u00e4 uudelleen meid\u00e4n kerrottavaksemme.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n todistuksen todellinen merkitys avautuu vasta, kun ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 Kristus itse laskeutui t\u00e4h\u00e4n samaan pimeyteen ristinkuolemansa j\u00e4lkeen. Mutta toisin kuin Lasarus, h\u00e4n ei vain k\u00e4ynyt tuonelassa; h\u00e4n mursi sen vallat, t\u00e4ytti tyhjyyden l\u00e4sn\u00e4olollaan.<\/p>\n\n\n\n Lasaruksen tarina on enemm\u00e4n kuin vain kertomus menneisyydest\u00e4 \u2013 se on meid\u00e4n tarinamme. Se on kertomus kuoleman ja el\u00e4m\u00e4n, ep\u00e4toivon ja toivon, menetyksen ja paluun ikuisesta tanssista. H\u00e4nen hymytt\u00f6myytens\u00e4 on hiljainen ikoni, joka puhuu meille kuoleman koskettamasta sielusta, mutta samalla siit\u00e4, ett\u00e4 kuoleman voima on murrettu, vaikka sen varjo yh\u00e4 seuraa meit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Rakkaat vaeltajat Kristuksessa, jotka olette t\u00e4n\u00e4\u00e4n kokoontuneet t\u00e4h\u00e4n vuosisatojen rukouksella kyll\u00e4stettyyn tilaan! Seisomme nyt historian ja toivon v\u00e4lisess\u00e4 tilassa, ja eteemme avautuu kaksi syv\u00e4\u00e4 virtaa \u2013 kaksi tapaa katsoa kohti ikuisuutta. Kuluva vuosi ei typisty vain yhdeksi kalenterin vuosiluvuksi. L\u00e4nnen kirkko on avannut riemuvuotensa pyh\u00e4t ovet. Samalla id\u00e4n kirkon muisti kantaa meit\u00e4 Nikean saleihin, miss\u00e4 seitsem\u00e4ntoista vuosisataa sitten kristityt kohtasivat saman perimm\u00e4isen mysteerin, jonka \u00e4\u00e4rell\u00e4 mekin nyt seisomme. Kuinka pukea sanoiksi se, mik\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 kaikki sanat? Kuinka kuvata Jumalan astumista aikaan, ikuisen tulemista katoavaiseksi, kuolemattoman kohtaamista kuoleman kanssa?<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n perimm\u00e4isen kysymyksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 uskontunnustuksemme avautuu eteemme kuin p\u00e4\u00e4si\u00e4isaamun hauta \u2013 ei tyhj\u00e4n\u00e4 merkkin\u00e4, vaan el\u00e4v\u00e4n\u00e4 todistuksena siit\u00e4 hetkest\u00e4, jolloin kuolema kohtasi rajansa. Se on silta yli syvyyden, joka erottaa inhimillisen ymm\u00e4rryksemme jumalallisesta mysteerist\u00e4, kieli joka ylitt\u00e4\u00e4 kaikki rajamme. Sen sanoissa kaikuu sek\u00e4 haudan syv\u00e4 hiljaisuus ett\u00e4 yl\u00f6snousemuksen h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4 kirkkaus. Kuin Lasaruksen k\u00e4\u00e4rinliinat, jotka hitaasti avautuvat aamun valossa, paljastaen sen saman hiljaisuuden, joka kerran sitoi h\u00e4nen kielens\u00e4, mutta joka nyt todistaa, ettei kuoleman siteet ole viimeinen sana. T\u00e4h\u00e4n todistukseen nojautuen, t\u00e4m\u00e4n valon kirkastamina, me lausumme yh\u00e4 uudelleen: Aamen.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kristuksessa rakkaat esipaimenet, sisaret ja veljet, T\u00e4n\u00e4\u00e4n seisomme pyh\u00e4n Birgitan perinn\u00f6n \u00e4\u00e4rell\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 tilassa, jossa rukouksen tuoksu on kerrostunut vuosisatojen ajan. Juuri t\u00e4ss\u00e4 tilassa, t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kohtaamme Lasaruksen \u2013 miehen, jonka tarina koskettaa jokaisen kristityn syvint\u00e4 olemusta. Johanneksen evankeliumissa kuulemamme kertomus avaa meille ikkunan mysteeriin, joka on paljon enemm\u00e4n kuin kertomus kuolleista her\u00e4\u00e4misest\u00e4. Se on syv\u00e4luotaava […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-955","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/955","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=955"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/955\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":957,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/955\/revisions\/957"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=955"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=955"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=955"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}