Kristuksessa rakkaat esipaimenet, is\u00e4t, sisaret ja veljet!<\/p>\n\n\n\n
\u201dOnnellisia ovat ne, joiden silm\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t sen, mit\u00e4 te n\u00e4ette<\/em>\u201d (Luuk. 10:23). Kristuksen<\/strong> sanat kantavat sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n uskon syvint\u00e4 mysteeri\u00e4: autuaaksi julistetaan n\u00e4keminen. Mutta mik\u00e4 on se n\u00e4ky, joka tekee ihmisen onnelliseksi? Evankelista Luukkaan<\/strong> kertomana n\u00e4m\u00e4 sanat kaikuvat erityisell\u00e4 voimalla t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun kunnioitamme Viron marttyyreja Platonia<\/strong>, Mihailia<\/strong> ja Nikolaita<\/strong>, sill\u00e4 heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja kuolemansa avaavat meille n\u00e4kemisen syvimm\u00e4n merkityksen.<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 he<\/em> n\u00e4kiv\u00e4t viimeisin\u00e4 hetkin\u00e4\u00e4n? Neuvostovallan synkimpin\u00e4 aikoina, kun pimeys n\u00e4ytti nielev\u00e4n Eestinmaan, n\u00e4m\u00e4 kolme jumalanpalvelijaa seisoivat valintojensa \u00e4\u00e4rell\u00e4. He olisivat voineet sulkea silm\u00e4ns\u00e4 totuudelta, kielt\u00e4\u00e4 uskonsa, s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 maallisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Sen sijaan he n\u00e4kiv\u00e4t jotain sellaista, mit\u00e4 monet profeetat ja kuninkaat olisivat tahtoneet n\u00e4hd\u00e4 \u2013 he n\u00e4kiv\u00e4t kristallinkirkkaasti sen, mik\u00e4 todella merkitsee. Kuin Johanneksen<\/strong> evankeliumin sokea mies, he oppivat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ei vain omilla silmill\u00e4\u00e4n, vaan uskon katseella. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemisen lahja ei syntynyt hetkess\u00e4. Kuten sokea mies kulki asteittaisen valaistumisen tien \u2013 ensin tunnustaen sokeutensa, sitten uskaltautuen tuntemattomalle matkalle Siloan altaalle, ja lopulta kohdaten Kristuksen kasvoista kasvoihin \u2013 niin my\u00f6s marttyyrimme kulkivat oman n\u00e4kemisen tiens\u00e4. Heid\u00e4n matkansa alkoi ehk\u00e4 huomaamatta, mutta kun pimeys syventyi heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, kun vankilasellin h\u00e4m\u00e4r\u00e4 nielaisi p\u00e4iv\u00e4nvalon ja kuoleman varjo l\u00e4hestyi, t\u00e4m\u00e4 arkinen n\u00e4kemisen lahja jalostui kirkkaammaksi, ter\u00e4v\u00f6ityi kuin miekka. He alkoivat n\u00e4hd\u00e4 syvemmin, kirkkaammin: vartijan ankarissa kasvoissa v\u00e4l\u00e4hdyksen Jumalan kuvasta, sellitoverinsa k\u00e4rsimyksess\u00e4 heijastuksen Kristuksen ristist\u00e4, omassa pelossaan ja vapinassaan kosketuksen Getsemaneen. He kohtasivat maailman, joka ei tahtonut n\u00e4hd\u00e4, joka sulki silm\u00e4ns\u00e4 totuudelta. Mutta juuri t\u00e4ss\u00e4 kohtaamisessa heid\u00e4n n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 kirkastui entisest\u00e4\u00e4n. He ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ettei todellinen sokeus ole silmien vaan syd\u00e4men tila, ja ett\u00e4 n\u00e4kemisen lahja on samalla sek\u00e4 armon ett\u00e4 rohkeuden hedelm\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemisen lahja, josta Jeesus<\/strong> puhuu, ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys eik\u00e4 pelkk\u00e4 optinen tapahtuma. Se on armon antama silmien avautuminen \u2013 prosessi, jossa ihminen oppii n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Jumalan valtakunnan murtautumisen keskelle arkista todellisuutta. Viron marttyyreilla oli t\u00e4m\u00e4 hengellinen n\u00e4k\u00f6kyky. Uskomme, ett\u00e4 viimeisin\u00e4 hetkin\u00e4\u00e4n he n\u00e4kiv\u00e4t vainoojiensa kasvojen l\u00e4pi Kristuksen kasvot, he n\u00e4kiv\u00e4t jumalallisen kirkkauden n\u00e4enn\u00e4isen tappionkin hetkell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n He ymm\u00e4rsiv\u00e4t jotain olennaista, mink\u00e4 me niin usein unohdamme: meid\u00e4n ei tarvitse sovittaa itse\u00e4mme Jumalan kanssa, sill\u00e4 Jumala ei ole koskaan k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt katsettaan meist\u00e4. Jopa tuona pime\u00e4n\u00e4 hetken\u00e4 Jumala oli l\u00e4sn\u00e4, odottaen, juosten heit\u00e4 vastaan rakkauden k\u00e4sivarret levitettyn\u00e4 kuin Kristus ristill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rrys muuttaa k\u00e4sityksemme sek\u00e4 heid\u00e4n marttyyriudestaan ett\u00e4 omista p\u00e4ivitt\u00e4isist\u00e4 kamppailuistamme.<\/p>\n\n\n\n Ja nyt, kun muistelemme Viron marttyyreja, emme voi olla ajattelematta uusia marttyyreja, joita syntyy keskell\u00e4mme Neuvostoliiton perillisen Ven\u00e4j\u00e4n k\u00e4ydess\u00e4 oikeudetonta sotaansa Ukrainassa. Tuhannet marttyyrit \u2013 ne joiden nimet tunnemme ja ne lukemattomat, joiden nimi\u00e4 emme koskaan saa tiet\u00e4\u00e4; ne jotka on haudattu rauhassa ja ne, jotka ovat kadonneet joukkohaudoissa Ukrainan mustaan multaan \u2013 todistavat meille samasta totuudesta. He todistavat, ett\u00e4 pimeyden voimat eiv\u00e4t ole muuttuneet, mutta my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo kantaa yh\u00e4 kansaansa l\u00e4pi syvimm\u00e4nkin y\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Jokainen kadonnut sielu, jokainen nimett\u00f6m\u00e4ksi j\u00e4\u00e4nyt uhri on kirjoitettu Jumalan kirjaan, jokainen kyynel on talletettu, kuten psalmin kirjoittaja todistaa syv\u00e4ss\u00e4 ahdistuksessaan: \u201dSin\u00e4, joka merkitset muistiin kaikki el\u00e4m\u00e4ni p\u00e4iv\u00e4t, ker\u00e4\u00e4 kyyneleeni talteen. Olethan merkinnyt nekin kirjaasi.<\/em>\u201d (Ps. 56:9) T\u00e4m\u00e4 muinainen rukous kaikuu yh\u00e4 keskell\u00e4mme, muistuttaen ettei yksik\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimys j\u00e4\u00e4 Jumalalta huomaamatta.<\/p>\n\n\n\n Marttyyriemme todistus kutsuu meit\u00e4 syvemp\u00e4\u00e4n n\u00e4kemisen tapaan. He kutsuvat meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Jumalan k\u00e4tkettyn\u00e4 kaikkeen \u2013 ei vain voiton hetkiss\u00e4, vaan k\u00e4rsimyksess\u00e4; ei vain kirkon pyh\u00e4k\u00f6ss\u00e4, vaan arjen askareissa. T\u00e4m\u00e4 ei ole pelkk\u00e4\u00e4 optimismia tai yrityst\u00e4 sivuuttaa el\u00e4m\u00e4n pimeytt\u00e4. Se on syv\u00e4llist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jopa pimeys v\u00e4lkehtii jumalallista l\u00e4sn\u00e4oloa, kun sit\u00e4 katsotaan uskon silmin.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun pime\u00e4t pilvet varjostavat j\u00e4lleen Eurooppaa, kun vaarat ja uhat heitt\u00e4v\u00e4t varjonsa maittemme ylle, meid\u00e4n on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 marttyyrien todistus ei ole vain menneisyytt\u00e4. Se on el\u00e4v\u00e4\u00e4 todellisuutta t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Ukrainan raunioituneissa kirkoissa, pommisuojien rukoushetkiss\u00e4, sairaaloiden k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4, hautausmailla. Se el\u00e4\u00e4 niiden pappien todistuksessa, jotka toimittavat liturgiaa ilmah\u00e4lytysten aikana; niiden vapaaehtoisten hiljaisessa palveluty\u00f6ss\u00e4, jotka jakavat leip\u00e4\u00e4 pimeiss\u00e4 kellareissa; niiden opettajien sitkeydess\u00e4, jotka pit\u00e4v\u00e4t et\u00e4koulua pommisuojista k\u00e4sin, jotta lapset eiv\u00e4t menett\u00e4isi toivon kipin\u00e4\u00e4. Se s\u00e4teilee niiden vanhusten kasvoilta, jotka kielt\u00e4ytyv\u00e4t j\u00e4tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kotejaan ja kokoontuvat yh\u00e4 rukoukseen raunioituneiden kirkkojen pihoilla. Erityisen kirkkaana se loistaa niiden hoitajien ja omaisten palveluty\u00f6ss\u00e4, jotka p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen huolehtivat sodassa vammautuneista, kantaen heid\u00e4n k\u00e4rsimyst\u00e4\u00e4n ja toivoaan, n\u00e4hden Kristuksen kasvot s\u00e4rkyneiss\u00e4 ruumiissa ja murtuneissa mieliss\u00e4, todistaen el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 jokainen ihminen on Jumalan kuva, loukkaamaton ja mittaamattoman arvokas juuri haavoittuvuudessaan. Heid\u00e4n uskonsa todistaa meille yh\u00e4 uudelleen ikuista totuutta: Jumalan valo loistaa sit\u00e4 kirkkaammin, mit\u00e4 syvempi on pimeys.<\/p>\n\n\n\n Kuten muuan evankeliumin sokea mies, kuten marttyyriveljemme, rohjetkaamme mekin avata silm\u00e4mme meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4lle jumalalliselle l\u00e4sn\u00e4ololle. Sill\u00e4 kun todella n\u00e4emme niin kuin he n\u00e4kiv\u00e4t, huomaamme, ettemme ole koskaan olleet yksin. Meid\u00e4n tarvitsee vain avata silm\u00e4mme tunnistaaksemme H\u00e4net, joka on aina ollut l\u00e4sn\u00e4, aina odottanut, aina rakastanut. Aamen.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kristuksessa rakkaat esipaimenet, is\u00e4t, sisaret ja veljet! \u201dOnnellisia ovat ne, joiden silm\u00e4t n\u00e4kev\u00e4t sen, mit\u00e4 te n\u00e4ette\u201d (Luuk. 10:23). Kristuksen sanat kantavat sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n uskon syvint\u00e4 mysteeri\u00e4: autuaaksi julistetaan n\u00e4keminen. Mutta mik\u00e4 on se n\u00e4ky, joka tekee ihmisen onnelliseksi? Evankelista Luukkaan kertomana n\u00e4m\u00e4 sanat kaikuvat erityisell\u00e4 voimalla t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun kunnioitamme Viron marttyyreja Platonia, Mihailia ja Nikolaita, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-907","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/907","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=907"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/907\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":909,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/907\/revisions\/909"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=907"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=907"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=907"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}