<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4t is\u00e4t esipaimenet Arsenios<\/strong>, Arseni<\/strong>, Kleopas<\/strong>, Agapit<\/strong>, Daniel<\/strong>, Aleksanteri<\/strong> ja Sergei<\/strong>, sek\u00e4 emeritusesipaimenet Leo<\/strong>, Ambrosius<\/strong> ja Panteleimon<\/strong>, Jotenkin Jumala, johon olen luottanut koko el\u00e4m\u00e4ni ajan, on tuonut minut t\u00e4h\u00e4n paikkaan t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Hartioilleni on asetettu valtava vastuu. Syd\u00e4meni on t\u00e4ynn\u00e4 monenlaisia tunteita. Pelonsekaisia, sill\u00e4 tied\u00e4n t\u00e4m\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n painon ja oman vajavaisuuteni. Toivont\u00e4yteisi\u00e4, sill\u00e4 tied\u00e4n, ettei minun tarvitse kantaa t\u00e4t\u00e4 taakkaa yksin.<\/p>\n\n\n\n Ajattelen evankelista Johanneksen<\/strong> sanoja hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 puusta, joka heitettiin tuleen. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ne puhuttelevat minua uudella tavalla: rukoilen, ett\u00e4 voisin kantaa niit\u00e4 Hengen hedelmi\u00e4, joista apostoli Paavali<\/strong> puhuu \u2013 rakkautta, iloa, rauhaa, k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4, yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4, hyvyytt\u00e4, uskollisuutta, lempeytt\u00e4. Sill\u00e4 kirkollinen johtajuus ei ole titteleit\u00e4 tai kunniamerkkej\u00e4 \u2013 se on el\u00e4m\u00e4\u00e4 Hengess\u00e4, joka kantaa hedelm\u00e4\u00e4 toisten el\u00e4m\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ss\u00e4 seisoessani tunnen ymp\u00e4rill\u00e4ni paitsi teid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olonne, my\u00f6s kaikkien niiden rukoukset, jotka ovat kulkeneet t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 ennen meit\u00e4. Jokainen askel kirkollisessa johtajuudessa alkaa ja p\u00e4\u00e4ttyy kumartumisella Kristuksen edess\u00e4. N\u00e4m\u00e4 sanat eiv\u00e4t ole minulle vain liturgiaa \u2013 ne ovat el\u00e4m\u00e4ni perusta.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iseksi haluan ilmaista syv\u00e4n kiitollisuuteni kirkolliskokouksemme vastuunkantajille. Kiit\u00e4n H\u00e4nen Kaikkipyhyytt\u00e4\u00e4n Konstantinopolin Ekumeenista patriarkkaa Bartolomeosta<\/strong> sek\u00e4 patriarkaattimme Pyh\u00e4\u00e4 Synodia siit\u00e4 suuresta ja erityisest\u00e4 kunniasta, ett\u00e4 he ovat uskoneet minulle vastuun Jumalan suojeleman Suomen ortodoksisen kirkon lauman kaitsemisesta.<\/p>\n\n\n\n Arkkipiispakuntamme on saanut olla Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin hengellisess\u00e4 ohjauksessa vuodesta 1923, jolloin kunnioitettu patriarkka Meletios<\/strong> ja Pyh\u00e4 Synodi antoivat kirkollemme Tomoksen. Viime vuonna saimme, Jumalan armosta, viett\u00e4\u00e4 tuon tapahtuman 100-vuotisjuhlaa Suomessa ja Virossa H\u00e4nen Kaikkipyhyytens\u00e4 l\u00e4sn\u00e4ollessa. Vahva yhteytemme Konstantinopolin \u00e4itikirkon kanssa, kuten my\u00f6s Viron veljeskirkkomme kanssa tulee jatkumaan. Kirkon p\u00e4\u00e4miehen\u00e4 haluan jatkossa rakentaa yh\u00e4 l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 Liettuan Ekumeenisen patriarkaatin eksarkaattiin sek\u00e4 Ukrainan itsen\u00e4iseen autokefaaliseen kirkkoon.<\/p>\n\n\n\n Samalla kiit\u00e4n edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ni, Korkeastipyhitetty\u00e4 arkkipiispa Leoa, jonka historiallisen pitk\u00e4 palvelus kirkossamme \u2013 45 piispuuden vuotta \u2013 on jo itsess\u00e4\u00e4n todistus uskollisuudesta. Mutta erityisesti olen kiitollinen siit\u00e4 esimerkist\u00e4, jonka h\u00e4n on antanut viime vuosina: h\u00e4n ei pel\u00e4nnyt vastustaa Ven\u00e4j\u00e4n oikeudetonta hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 ja \u201dVen\u00e4l\u00e4isen maailman\u201d harhaa. Oma patriarkaattimmehan tuomitsi kirkon opillisen nationalisoimisen eli etnofyletismin harhaopiksi jo 1800-luvun lopulla.<\/p>\n\n\n\n Joskus huolehdimme liikaa kirkkomme tilastoista: j\u00e4senm\u00e4\u00e4rist\u00e4, kasteista, kirkossak\u00e4vij\u00f6ist\u00e4. N\u00e4m\u00e4 luvut eiv\u00e4t kerro kirkon todellisesta voimasta. Kirkko ei ole olemassa itse\u00e4\u00e4n varten. Olemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 varten, joiden \u00e4\u00e4ni ei kanna yhteiskunnassamme: syrj\u00e4ytettyjen, unohtuneiden, vainottujen. Jos menet\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n kutsumuksen, jos vaikenemme v\u00e4\u00e4ryyden edess\u00e4, jos tarjoamme helppoja vastauksia vaikeiden totuuksien sijaan \u2013 silloin olemme kadottaneet suolamme.<\/p>\n\n\n\n Kristillisen uskomme ytimess\u00e4 lep\u00e4\u00e4 todellakin paradoksaalinen logiikka, joka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 kirkon olemuksen: sen mahti on heikkoudessa, kunnia palvelemisessa, kirkkaus siell\u00e4 miss\u00e4 maailma n\u00e4kee vain pimeytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jumala, joka valitsi heikkouden voiman sijaan, kutsuu meit\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n H\u00e4nen kasvonsa siell\u00e4, miss\u00e4 maailma k\u00e4\u00e4ntyy pois. Siksi Ukrainan pakkosiirrettyjen lastenkaan kohtalo ei ole meille vain poliittinen kysymys vaan teologinen totuus: jos emme tunnista Kristusta n\u00e4iss\u00e4 lapsissa, emme ole tunnistaneet H\u00e4nt\u00e4 lainkaan. Meid\u00e4n on puhuttava kaikkien k\u00e4rsivien lasten puolesta kaikkialla miss\u00e4 viattomat joutuvat v\u00e4kivallan uhreiksi. Kirkko ei voi valikoida k\u00e4rsimyst\u00e4, jonka se n\u00e4kee. Jos vaikenemme yhden lapsen tuskasta, menet\u00e4mme oikeutemme puhua kenenk\u00e4\u00e4n puolesta.<\/p>\n\n\n\n Kirkon teht\u00e4v\u00e4 on muistuttaa synkimpin\u00e4 aikoina kirkkaimmista totuuksista. Meill\u00e4 on Kristuksen esimerkki. H\u00e4n ei k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt katsettaan Golgatalta, ei sulkenut korviaan ristiinnaulittujen huudoilta, ei paennut puutarhasta, eik\u00e4 piiloutunut palatseihin taikka temppeleiden kulisseihin, vaikka h\u00e4n tiesi mit\u00e4 oli edess\u00e4. H\u00e4nen katseensa viipyi siell\u00e4 miss\u00e4 kipu oli siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mint\u00e4, miss\u00e4 hylk\u00e4\u00e4misen pimeys oli syvint\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on se polku, joka meit\u00e4 kutsuu: olemaan l\u00e4sn\u00e4 siell\u00e4 miss\u00e4 syd\u00e4met s\u00e4rkyv\u00e4t ja toivo tuntuu mahdottomalta \u2013 siell\u00e4, miss\u00e4 vain rakkaus voi kest\u00e4\u00e4. Patriarkkamme Bartolomeos ei voisi paremmin t\u00e4t\u00e4 ilmaista sanoessaan, ett\u00e4 \u201dkirkko alentuu aina ristiin asti, mutta ei suostu astumaan ristilt\u00e4 alas.\u201d<\/p>\n\n\n\n Rakkaat yst\u00e4v\u00e4t. Me kaikki olemme renkaita siin\u00e4 sukupolvien ketjussa, joka ulottuu apostolisesta ajasta aina eskatologiseen t\u00e4yttymykseen. Kannamme harteillamme ei vain menneiden sukupolvien muistoa, vaan heid\u00e4n rukouksensa, kilvoituksensa ja uskonsa el\u00e4v\u00e4\u00e4 perint\u00f6\u00e4. Ortodoksinen kirkko ei ole koskaan vain t\u00e4m\u00e4n hetken kirkko. Se on yht\u00e4 aikaa l\u00e4sn\u00e4 kolmessa ulottuvuudessa: menneisyyden pyhien rukouksissa, t\u00e4m\u00e4n hetken liturgisessa yhteis\u00f6ss\u00e4 ja tulevan valtakunnan lupauksessa. Sen syv\u00e4 ymm\u00e4rrys ajasta ei ole lineaarinen vaan liturginen \u2013 jokainen hetki on t\u00e4ynn\u00e4 ikuisuutta, jokainen eukaristia yhdist\u00e4\u00e4 menneen, nykyisen ja tulevan Kristuksen mystisess\u00e4 ruumiissa, h\u00e4nen Kirkossaan.<\/p>\n\n\n\n Eik\u00e4 kirkko ole vain kivest\u00e4 tehty rakennus tai normein s\u00e4\u00e4nnelty instituutio \u2013 se on el\u00e4v\u00e4 organismi, jossa virtaa Pyh\u00e4n Hengen el\u00e4v\u00e4ksitekev\u00e4 voima. Se on, kuten pyh\u00e4 kirkkois\u00e4 Maksimos Tunnustaja<\/strong> opettaa, ikoni Jumalan valtakunnasta, jossa aika ja ikuisuus, n\u00e4kyv\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, aineellinen ja hengellinen kohtaavat sakramentaalisessa todellisuudessa.<\/p>\n\n\n\n Traditiomme syvyys ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole paino joka kahlitsee, vaan voima joka muuntaa \u2013 se kantaa meit\u00e4 aina eteenp\u00e4in kohti Jumalan valtakunnan t\u00e4yteytt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 mystisess\u00e4 yhteydess\u00e4 jokainen sukupolvi on kutsuttu uudistumaan Hengen voimassa, ei s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n menneisyytt\u00e4 museaalisena muistona vaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n todeksi evankeliumin transformatiivista voimaa t\u00e4ss\u00e4 ajassa, t\u00e4m\u00e4n ajan ihmisille.<\/p>\n\n\n\n Perinteemme dynaaminen luonne kutsuu meit\u00e4 Suomen ortodokseja kohtaamaan muut perinteet kumppaneina yhteisess\u00e4 todistuksessa. Kun kohtaan muiden kirkkojen ja uskontojen edustajia, en n\u00e4e vain instituutioita vaan ihmisi\u00e4, jotka kantavat samaa huolta maailmastamme \u2013 maailmasta, jota sodat ja ekologinen kriisi runtelevat. Vuosien varrella olen oppinut, ett\u00e4 ortodoksisen kirkon itseymm\u00e4rrys yhden, pyh\u00e4n, katolisen ja apostolisen kirkon t\u00e4yteyden kantajana ei kutsu meit\u00e4 ylemmyyteen vaan n\u00f6yryyteen. Aito yhteys ei synny kahvip\u00f6ydiss\u00e4 vaan syd\u00e4nten kohtaamisessa. Siksi haluan rakentaa siltoja \u2013 en papereilla vaan l\u00e4sn\u00e4ololla, en sopimuksilla vaan yhteisell\u00e4 rukouksella.<\/p>\n\n\n\n Kirkkomme opetusta luomakunnan pyhyydest\u00e4 ei ole koskaan tarvittu yht\u00e4 paljon kuin nyt, kun n\u00e4emme ymp\u00e4rill\u00e4mme ymp\u00e4rist\u00f6n ristiinnaulitsemisen. Emme voi paeta kulttuurimme kauneuteen samalla kun maailma palaa. Emme voi puhua vedest\u00e4 pyh\u00e4n\u00e4 ja saastuttaa sit\u00e4, emme ylist\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ja viini\u00e4 ja tuhota maata, joka ne tuottaa. Kirkkomme on t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien oltava ensimm\u00e4inen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ymp\u00e4rist\u00f6tekojen tiell\u00e4 \u2013 ei viimeinen.<\/p>\n\n\n\n Profeetan kutsumus on aina ep\u00e4mukava \u2013 se vaatii meit\u00e4 nousemaan mukavuusalueiltamme, muistuttamaan valtaapit\u00e4vi\u00e4 totuudesta, seisomaan sorrettujen rinnalla. T\u00e4m\u00e4 on se mittapuu, jolla tulevat sukupolvet mittaavat kirkkomme uskottavuutta. Nuoret eiv\u00e4t kysy meilt\u00e4 opillisia yksityiskohtia \u2013 he kysyv\u00e4t, miss\u00e4 kirkko oli, kun planeettamme tulevaisuus oli vaakalaudalla. Siksi ekologinen vastuu ei ole lis\u00e4ys kirkkomme perinteeseen vaan sen ytimess\u00e4 oleva kutsumus, joka nousee suoraan inkarnaation ja pelastuksen mysteerist\u00e4. Kristus ei tullut pelastamaan vain ihmissieluja vaan koko luomakunnan.<\/p>\n\n\n\n Tunnustan, ett\u00e4 profeetallisen \u00e4\u00e4nen vaatimus pelottaa minua. Olisi helpompaa vaieta, piiloutua liturgian kauneuteen, vet\u00e4yty\u00e4 diplomatian suojiin. Mutta joka kerta kun katson risti\u00e4 kansliani sein\u00e4ll\u00e4, muistan: Kristus ei valinnut helppoa tiet\u00e4. T\u00e4h\u00e4n<\/em> kiteytyy ortodoksisen tradition syvin ydin: olla valmis kantamaan risti totuuden puolesta. Jos kirkko menett\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n<\/em> \u00e4\u00e4nen \u2013 uskon todistamisen palavan syd\u00e4men ja k\u00e4rsiv\u00e4n maailman v\u00e4lill\u00e4 \u2013 se muuttuu kaikukammioksi, jossa liturgiset sanat kiert\u00e4v\u00e4t vailla kosketusta todellisuuteen. Silloin kirkko ei ole en\u00e4\u00e4 silta taivaan ja maan v\u00e4lill\u00e4 vaan labyrintti, jossa eksymme omaan hengelliseen estetiikkaamme. Siksi vakuutan teille: en min\u00e4k\u00e4\u00e4n aio vaieta silloin kun totuus vaatii \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kristuksessa rakkaat sisaret ja veljet. Kun t\u00e4n\u00e4\u00e4n astun t\u00e4h\u00e4n vaativaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n, teen sen samalla n\u00f6yryydell\u00e4, jolla publikaani rukoili temppelin takaosassa, ja samalla luottamuksella, jolla Pietari<\/strong> astui aaltojen p\u00e4\u00e4lle Jeesusta<\/strong> vastaan. Olen t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain siksi, ett\u00e4 Jumala kutsui \u2013 ei ansioituneen vaan k\u00f6yh\u00e4n, ei t\u00e4ydellisen vaan vajavaisen.<\/p>\n\n\n\n Kirkko ei ole koskaan yhden ihmisen kirkko. Olen syv\u00e4sti kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 saan jakaa t\u00e4m\u00e4n vastuun piispakollegojeni kanssa. Samalla olen kiitollinen kirkkomme kaikista osaavista ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 \u2013 papeista, kanttoreista, eri toimialojen asiantuntijoista, seurakuntien, kirkon ja sen j\u00e4rjest\u00f6jen ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4. Kirkko rakentuu viimek\u00e4dess\u00e4 luottamuksesta, ei sokeasta hierarkiasta.<\/p>\n\n\n\n Sama Jumala, joka antoi taivaalliselle esirukoilijalleni profeetta Elialle<\/strong> voiman paastota nelj\u00e4kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, joka varjeli kolmea nuorukaista tulisessa p\u00e4tsiss\u00e4, joka on kantanut kirkkoaan l\u00e4pi vainojen ja hajaannusten \u2013 H\u00e4n toimii meid\u00e4nkin keskell\u00e4mme, ei vain minun kauttani vaan meid\u00e4n kaikkien kautta. Siksi pyyd\u00e4n nyt teid\u00e4n kaikkien esirukouksia, ett\u00e4 voisimme yhdess\u00e4 palvella H\u00e4nen rakkaudellaan ja H\u00e4nen armollaan t\u00e4t\u00e4 kirkkoa, joka on meille kaikille rakas.<\/p>\n\n\n\n Kun pyh\u00e4t ja te rukoilette t\u00e4n\u00e4\u00e4n puolestani, ja kun Kristus itse johtaa kirkkoaan kohti eskatologista t\u00e4yttymyst\u00e4, voimme astua tulevaisuuteen luottavaisina. Ei siksi, ett\u00e4 n\u00e4kisimme selv\u00e4sti eteenp\u00e4in, vaan siksi ett\u00e4 Jumalan valo loistaa pimeydess\u00e4. Ei siksi, ett\u00e4 olisimme t\u00e4ydellisi\u00e4, vaan siksi ett\u00e4 H\u00e4nen armonsa riitt\u00e4\u00e4. Jumalan rakkaus on vahvempi kuin mik\u00e4\u00e4n muu voima maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja H\u00e4nen valonsa loistaa kirkkaimmin juuri niiss\u00e4 s\u00e4r\u00f6iss\u00e4, joita emme osaa itse paikata.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Hyv\u00e4t is\u00e4t esipaimenet Arsenios, Arseni, Kleopas, Agapit, Daniel, Aleksanteri ja Sergei, sek\u00e4 emeritusesipaimenet Leo, Ambrosius ja Panteleimon,Kunnioitettu eduskunnan puhemies,Arvoisat valtiomme edustajat ja muiden valtioiden suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4t,Arvostetut evankelisluterilaisen kirkon ja katolisen kirkon p\u00e4\u00e4miehet,sek\u00e4 tataari -ja juutalaisen seurakuntien edustajat,Kristuksessa rakkaat is\u00e4t, sisaret ja veljet, Jotenkin Jumala, johon olen luottanut koko el\u00e4m\u00e4ni ajan, on tuonut minut t\u00e4h\u00e4n paikkaan t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Hartioilleni on […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":797,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-841","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/841","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=841"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/841\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":843,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/841\/revisions\/843"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/media\/797"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=841"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=841"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ort.fi\/arkkipiispa\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=841"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Kunnioitettu eduskunnan puhemies,
Arvoisat valtiomme edustajat ja muiden valtioiden suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4t,
Arvostetut evankelisluterilaisen kirkon ja katolisen kirkon p\u00e4\u00e4miehet,
sek\u00e4 tataari -ja juutalaisen seurakuntien edustajat,
Kristuksessa<\/strong> rakkaat is\u00e4t, sisaret ja veljet,<\/p>\n\n\n\n