Olet täällä

Tavoitteena arvokas vanhuus

Kesän aikana julkisessa keskustelussa on ollut lakiuudistus ikääntyvän väestön tuesta ja palveluista.

Uudistuksen tavoitteena on parantaa ikääntyneen väestön hyvinvointia sekä vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa elinoloihinsa liittyvään päätöksentekoon.

Muutoksen kantavana ajatuksena on palvelujen toteuttaminen niin, että iäkkäällä henkilöllä on mahdollisuus arvokkaaseen elämään.

Ikääntyneiden ihmisten määrä ylitti alle 15-vuotiaiden määrän ensimmäistä kertaa Suomen väestöhistoriassa vuonna 2008. Heidän määränsä on vuoteen 2030 mennessä arviolta 1,4 miljoonaa.

Ikääntyvän väestön merkitys on suuri myös kirkoille ja kristillisille yhteisöille, sillä niistä monissa aktiivijoukko koostuu eläkeiän saavuttaneista jäsenistä. Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistöstä yli 65-vuotiaita on yli 20 prosenttia.

Yhä useammin ikääntymistä katsotaan siis määrä- ja kulukysymyksenä. Ikääntyvälle yksilölle laadukas elämä merkitsee yleensä tutun kunnan palveluja ja itsenäisyyden säilyttämistä mahdollisimman pitkään.

Yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluja pyritään tarjoamaan lähellä kansalaisia, mutta jo nyt kilpailuttamisen seurauksena ihminen voidaan siirtää halvemman palvelun piiriin toisen kunnan alueelle esimerkiksi ulkoistettuun kaupallisen organisaation hoitoon.

Tavoitteella kirjata lakiin suositus hoitohenkilökunnan sitovasta määrästä vanhusten laitoshoidossa pyritään takaamaan paras mahdollinen ympärivuorokautinen hoiva. Toisaalta lain on huomioitava koko vanhuspalvelun laaja kenttä, jossa kotona asuvat yhä heikkokuntoisemmat ja enemmän palveluja tarvitsevat vanhukset ovat kasvava ryhmä.

Keskeistä olisi löytää yhteisin varoin joustavasti toimiva malli. Ikääntyvä ihminen on läheistensä ja yhteiskunnan armoilla.

Mikään laki ei yksin takaa arvokasta vanhuutta, vaan tarvitaan myös omaisten ja läheisten eettisestä perustasta nousevaa kunnioitusta ihmisyyden arvokkuutta ja ainutlaatuisuutta kohtaan. Siksi ratkaisu huolenpidosta ei saa perustua vain omaisen tai viranomaisen mielipiteeseen, vaan on myös kuultava ikääntyvän omaa tahtoa.

Ikääntyvän väestön hyvinvointiin vaikuttaa keskeisesti myös mahdollisuus hengellisyyteen ja oman uskonnollisuuden toteuttamiseen. Suomessa perustuslaki takaa yhdenvertaisen oikeuden uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen sekä vakaumuksen ilmaisemiseen. Tämän tulisi toteutua myös jouduttaessa siirtymään omasta kodista hoitopaikkaan ja sairaalaan.

Oma seurakunta, lähipyhäkkö ja tutuksi tullut pappi palvelevat usein parhaiten ikääntyvän kristityn hengellistä hyvinvointia. Yksityisyydensuoja estää potilaan tai asiakkaan tietojen antamisen sivullisille, joiksi seurakunnan työntekijät katsotaan.

Siksi tarvitaan selkeää yksilön omaa aktiivisuutta tehdä omaisille, läheisille ja hoitohenkilökunnalle selväksi oma tahto osallistua kirkon elämään kaikissa elämän olosuhteissa.

 

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A 8, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi