Suomen ortodoksisen kirkon kulttuuriperintöstrategia 2015-2020

Mitä Suomen ortodoksisen kirkon kulttuuriperintö on?

Suomen ortodoksisen kirkon kulttuuriperintö koostuu aineellisesta ja aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Aineellista kulttuuriperintöä ja osa kulttuuriympäristöä ovat kirkolliset rakennukset kuten kirkot, luostarit, pappilat, hautausmaat, monumentit ja laajemmat kirkolliseen kulttuuriin liittyvät alueet. Lisäksi aineellista kulttuuriperintöä ovat yhä kirkon, luostarien, seurakuntien ja hiippakuntien käytössä oleva irtain omaisuus, sekä museokokoelmissa oleva, kansalliseksi kulttuuriomaisuudeksi määritelty aineisto, joka on pääosin Suomen ortodoksisen kirkkomuseon, Kansallismuseon, Kansallisgallerian, Pohjois-Karjalan museon ja Joensuun taidemuseon kokoelmissa sekä yksityisomistuksessa. Kirkollisten esineiden ja taideteosten lisäksi Suomen ortodoksisen kirkon aineelliseen kulttuuriperintöön sisältyy arkistoja ja kirjastoja.

Suomen ortodoksisen kirkon aineettomaan kulttuuriperintöön kuuluvat esimerkiksi jumalanpalveluselämä, kirkkomusiikki, kirkolliset juhlat niihin liittyvine perinteineen, ristisaatot ja ortodoksinen tapakulttuuri.

Toiminta-ajatus ja tavoitteet

Toiminta-ajatuksena on ortodoksisen kulttuuriperinnön suunnitelmallinen ja hallittu suojelu, säilyttäminen ja siirtäminen jälkipolville.

Laissa ortodoksisesta kirkosta kirkon tehtäväksi määritellään, että se ”palvelee ihmisiä pyhien toimitusten, ortodoksisen kasvatuksen ja opetuksen, diakonia- ja hyväntekeväisyystyön sekä ortodoksisen kirkon perinteeseen perustuvan muun toiminnan kautta”. Oman aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön säilyttäminen, vaaliminen ja siirtäminen tuleville sukupolville kuuluvat kirkon kasvatus- ja opetustyön sekä muun perinteeseen liittyvän toiminnan piiriin. Jo kirkon strategiassa 2010–2015 on lueteltu monia kulttuuriperinnön vaalimiseen liittyviä näkökohtia, vaikka kulttuuriperintöä ei siinä erillisenä käsitteenä mainita.

Tavoitteena on kirkon kulttuuri-identiteetin ja perinnetietouden lisääminen, kulttuuriperintötyön ammatillisen osaamisen korkea taso sekä toimintaperiaatteiltaan selkeä ja eettinen yhteistoiminta kulttuuriperintötyön eri organisaatioiden kanssa. Kirkollishallitus tai sen valtuuttama taho hoitaa sille kuuluvat viranomaistehtävät asiantuntevasti ja tasapuolisesti ja toimii kulttuuriperintöalalla yhteiskunnallista kehitystä seuraten, ennakoiden ja muutostarpeisiin reagoiden sekä kirkon etua valvoen. Se välittää avoimesti tietoa kirkon kulttuuriperinnöstä ja on aktiivisesti läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kirkollishallitus tukee seurakuntia antamalla asiantuntevaa apua. Kirkon talousarviossa määritellyissä puitteissa seurakunnat voivat saada taloudellisia resursseja kulttuuriperintötyöhön liittyvien käytännön toimien toteuttamiseen. Myös kirkon kentällä kulttuuriomaisuuden arvostaminen ja hoitotoimenpiteet ovat itsestään selviä.

Strategian arvot

Kirkon aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä kunnioitetaan pyhyyden ja kirkon perustehtävän välittäjänä ja palvelijana.

Kirkon kulttuuriperintö ymmärretään identiteettiä rakentavana voimavarana ja osana yhteistä kansallista kulttuuriperintöä, joka tulee siirtää vastuullisesti tuleville sukupolville.

Arvostetaan kirkollisen kulttuurin eri muotoja, monikulttuurisuutta ja monikielisyyttä.

Toimenpiteet

Ennen vuotta 1917 rakennetut kirkkorakennukset on suojeltu, ja lain nojalla kirkollishallitus voi määrätä myös uudemmat rakennukset suojeltaviksi seurakunnan tai Museoviraston aloitteesta (Laki ortodoksisesta kirkosta 116 §).

Kun lakia Suomen ortodoksisesta kirkosta seuraavan kerran muokataan, pykälässä 116 sana ”kirkko” muutetaan muotoon ”kirkollinen rakennus”.

Kaikkien kirkollisten rakennusten remonttien ja muutostöiden yhteydessä seurakunnan on huomioitava rakennusten kulttuuriarvot. Tarvittaessa seurakunnan on oltava yhteydessä kirkollishallitukseen ja sen nimeämiin asiantuntijoihin mahdollisten kulttuuriarvojen suojelemiseksi. On suositeltavaa pyytää lausunto myös Museovirastolta.

Seurakunnat ja luostarit velvoitetaan laatimaan pelastussuunnitelman rinnalle kriisinhallintasuunnitelma aineellisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Suunnitelmien laadintaan antaa ohjeet kirkollishallitus.

Suomen ortodoksinen kirkkomuseo on keskeinen toimija ortodoksisen kirkon aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön kerääjänä, säilyttäjänä ja suojelijana. Yksi keskeinen työmuoto tulee olemaan digitaalisen tietokannan luominen. Vaikka kulttuuriperintötyö on tärkeää, se ei kuitenkaan ole kirkon ydintoimintaa. Siksi kirkkomuseosäätiön tulee ponnistella aktiivisesti kirkon ulkopuolisen rahoituksen löytämiseksi tätä työtä varten.

Seurakunnille tarjotaan ohjausta ja koulutusta arkistointiin liittyvissä asioissa. Kirkollishallitus on jo päättänyt arkistonmuodostussuunnitelmatyön käynnistämisestä. Seurakuntien käyttöön tarvitaan myös arkistointiopas.

Kirkon työntekijöille ja vapaaehtoistyöntekijöille pyritään tarjoamaan täydennyskoulutusta etenkin arkistoalaan ja kulttuuriperinnön hoitoon liittyen.

Kulttuuriperinnön suojelutyö voidaan aloittaa välittömästi nostamalla kirkon piirissä kulttuuriperintöön liittyviä kysymyksiä esiin viestinnällisin keinoin.

Hyväksytty kirkolliskokouksessa 24.-26.11.2014

 

12.2.2015

 

Tulostettava sivu