Turvamme on ikiaikojen Jumala

Ajankohtaista | 09.05.2017

Metropoliitta Ambrosiuksen puhe kansallisilla veteraanipäivillä Lahdessa 27.4.2017.

Kunnioitetut veteraanit, elämme valoisaa pääsiäisaikaa. Pääsiäisen keskeinen veisu luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa on: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.

Tässä hartaudessa lainaan Kuopion aiemman piispan ja kotipitäjäni suuren pojan Eino Sormusen kirjoittamaa katekismusta, jota aikanaan rippikoulussa olemme lukeneet: Jumala puhuu meille ihmisen ja kansojen kohtaloissa; erityisesti Jumala puhuu meille kuitenkin Kristuksen kautta. Tässä kirkko jatkaa nimenomaan Kristuksen työtä maailmassa. Se on Jumalan maja ihmisten keskellä, niin sodan kuin rauhan päivinä. Kristuksen evankeliumi antaa meille pysyvän perustan kaikkia aikoja ja elämänvaiheita varten. Jeesus sanoo: "Vaikka maailma katoaa, minun sanani eivät katoa". Myös omassa ajassamme on paljon epävarmuutta tulevasta. Sekin muistuttaa meitä, että meillä ei täällä ole pysyväistä kaupunkia. Mutta turvamme on ikiaikojen Jumala.

Viime sodat olivat suomalaisille kärsimyksen ja marttyyriuden aikaa. Siinä mukana olleet kanssaveljemme ja –sisaremme noudattivat Jumalan ja isänmaan kutsua. Teitä eteenpäin kannustava voima – kaikesta sodankäyntiin liittyvästä mielettömyydestä huolimatta – oli rakkaus, rakkaus lähimmäisiä ja isänmaata, omaa henkistä ja hengellistä perintöä, kohtaan. Kiitos siitä.

Kun tarkastelemme kirkon historiaa varhaiskirkon ajasta nykypäivään, niin huomaamme siihen sisältyneen paljon marttyyriutta, niin esimerkiksi ortodoksisessa kirkossamme rajan takana. Kuitenkin kirkko on selvinnyt ja vahvistunut siitä huolimatta tai osittain juuri siitä johtuen. Tätä taustaa vasten näemme myös sodissa henkensä antaneiden uhrin arvon: se on antanut meille ja maallemme kestävän siunauksen.

Muistelkaamme tänään esiruokouksissa kaikkia niitä, joitten elämä päättyi sotien melskeissä. Rukoukset kuolleiden puolesta ovat luonnollisia ilmauksia siitä keskinäisestä rakkaudesta, joka vallitsee kuolleiden ja heidän läheistensä ja ystäviensä välillä. Kristillisessä kirkossa katsomme kuoleman todellisuutta realistisesti ja valoisasti, koska meillä on ylösnousemuksen näköala ja osallisuus. Samoin kuin pitkäperjantaita seuraa pääsiäinen, niin kuolemaa seuraa ylösnousemus. Tämä on ollut kansamme ja maamme toivon perusta kaikkina aikoina.

Rukoilkaamme: Anna Herra ikuinen rauha autuaalliseen kuolonuneen nukkuneille palvelijoillesi, sekä sodassa kaatuneille että ajan rajan tuolle puolen siirtyneille veteraaneille, ja suo heille iankaikkinen muisto. Samalla pyydämme hyvää ja ihmisiä rakastavan Jumalan siunausta teille jokaiselle. Aamen.