Mirhantuojien sunnuntai 30. huhtikuuta

Kirkkovuosi | 29.04.2017
Magdalan Marian ikoni

Haudalle kiirehtineiden naisten esimerkki rohkaisee myös meitä lähestymään Jumalaa.

Pääsiäiskaudella, apostoli Tuomaan sunnuntain jälkeen, vietetään mirhantuojien ja vanhurskaan Joosefin sunnuntaita. Päivän evankeliumissa (Mark. 15:43–16:8) kuvataan kahta tapahtumaa: Kristuksen hautaamista ja mirhantuojien menemistä haudalle kolmantena päivänä Kristuksen kuolemasta.

Sapatin aattona mielensä rohkaissut Joosef Arimatialainen pyysi Pilatukselta Kristuksen ruumista. Sadanpäällikön vahvistettua Jeesuksen todellakin kuolleen Pilatus suostui luovuttamaan ruumiin Joosefille. Joosef kääri ruumiin ostamaansa pellavaliinaan ja pani sen valmiiseen kalliohautaan sekä vieritti kiven hautakammion ovelle. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että Joosefin mukana oli myös Nikodemos-niminen mies, suuren neuvoston jäsen ja fariseus (Joh. 19:39–42).

Sapatin päätyttyä mirhantuojanaiset, joista Markuksen evankeliumissa on nimeltä mainittu Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome, ostivat tuoksuöljyä voidellakseen Jeesuksen ruumiin. Sapatin jälkeisenä päivänä tultuaan haudalle naiset hämmästyivät siitä, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta. He astuivat sisälle hautaan ja säikähtivät siellä tyhjien käärinliinojen vieressä istunutta enkeliä. Enkeli sanoi naisille: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista! (Mark. 16:6). Ulos tultuaan naiset pakenivat järkyttyneinä ja sulkivat sydämiinsä kaiken, mitä olivat nähneet ja kuulleet.

Tieto Kristuksen ylösnousemuksesta annettiin ensimmäisenä naisille. Siihen aikaan naisten todistuksella oli juutalaisessa yhteiskunnassa toissijainen arvo. Sitä ei tunnustettu tai ainakin siihen suhtauduttiin epäillen. Kuitenkin ylösnoussut Kristus järjestää niin, että juuri naisten oli ensimmäisenä nähtävä tyhjä hauta. Jopa apostolit kuultuaan Kristuksen nousseen kuolleista suhtautuivat tietoon epäillen (Luuk. 24:11). ”En usko, jos en itse näe!” apostoli Tuomas toteaa (Joh. 20:25).

Kertomus mirhatuojanaisista osoittaa Jumalan luottavan naisten todistukseen ja pitävän sitä miesten todistuksen kanssa samanarvoisena. Markuksen evankeliumin sanoihin on kätkeytynyt myös kuvaus rohkeudesta ja rakkaudesta, joita naiset osoittivat Jumalaa kohtaan matkatessaan haudalle.

Lähestyessään hautaa naiset tuumivat: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta? (Mark. 16:3). Haudan suulle oli vieritetty kivi, jonka naiset tiesivät estävän pääsyn ruumiin luokse. Mutta mitä tämä kivi varsinaisesti kuvaa?

Kuten tiedämme, Kristus nousi ylös kuolleista ja myöhemmin ilmestyi opetuslasten eteen lukittujen ovien sisälle. Tiedämme hyvin, että Jumalalle on kaikki mahdollista – Jumalan toimintaa eivät estä ihmisten asettamat kivet tai esteet.

Tämä kivi voi myös yhtä hyvin kuvata sitä kiveä, joka on asetettu ihmisen ja Jumalan väliin. Taakse jäänyt paasto on työtä, jossa ihmiselle tarjoutuu mahdollisuus ikään kuin tarttua hakkuun ja alkaa luoda tietä ylösnousseen Jumalan Pojan luokse, lohkare ja askel kerrallaan.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen kuoleman jälkeen ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luokse. Kristus, ”tuo villitsijä” ylipappien sanojen mukaan, oli puhunut ylösnousemuksestaan. Siksi he vaativat Pilatukselta vartiomiehet haudalle, etteivät opetuslapset pääsisi varastamaan ruumista ja sanomaan ihmisille: ”Hän on noussut kuolleista! (Matt. 27:62–64)

Maailma on aina ollut täynnä houkuttimia ja esteitä, jotka erkaannuttavat meitä Jumalasta. Niitä kuvaavat niin vartiomiehet ja ylipapit kuin Kristuksen eteen vieritetty kivikin. Kuluneiden viikkojen aikana meidät on kutsuttu pohtimaan omaa uskoamme, ensin Tuomaan ja nyt mirhantuojanaisten kaltaisesti.

Mirhantuojat tiesivät haudan suulla olevan kiven estävän heitä voitelemasta Kristuksen ruumista. Silti he lähtivät matkaan ja saivatkin huomata kiven olevan poissa, haudan olevan tyhjä ja Kristuksen nousseen ylös kuolleista. Olennaisinta naisten lähestyessä hautaa ei ollut se, kuka vierittäisi kiven, vaan nimenomaan se, että epäröinnistään huolimatta he lähestyivät. Siksi Jumala katsoi heidät enemmän kuin arvollisiksi vastaanottamaan tiedon ylösnousseesta Kristuksesta. 

Tänä sunnuntaina muisteltavien naisten rohkeus ja määrätietoisuus on meille annettu esikuva, jotta mekin jaksaisimme lähestyä Jumalaa yhä päättäväisemmin.

Kristus nousi kuolleista!

Diakoni Joonas Ratilainen

Kuva: Kyproksen ortodoksinen kirkko