Synodin osallistujat

Kreetan ortodoksisessa akatemiassa 18.–27. kesäkuuta 2016 pidettävään Pyhään ja Suureen Synodiin osallistuu piispoja 14 autokefalisesta kirkosta.

Ekumeeninen patriarkaatti

Ekumeeninen patriarkaatti on ortodoksisen maailman keskus. Uuden Rooman, Konstantinopolin, piispoista ensimmäisenä termiä ”Ekumeeninen”, ”asutun maailman” (kreik. oikoumene ge) patriarkka käytti Johannes Paastoaja (526–595). Pian myös muut vanhat kirkot Rooma, Aleksandria, Antiokia, Jerusalem ja Kypros hyväksyivät kunnianimityksen. Ekumeenisen patriarkaatin asema vahvistettiin V-VI kirkolliskokouksessa (691–692) Konstantinopolissa (36. kanoni).

Turkin Istanbulissa asuva Ekumeeninen patriarkka on ortodoksisten patriarkkojen ”ensimmäinen vertaistensa joukossa” (lat. primus inter pares) ja toimii Suuren ja Pyhän Synodin puheenjohtajana. Patriarkan virallinen titteli on ”Hänen Pyhyytensä, Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispa ja Ekumeeninen patriarkka”

Ekumeenisella patriarkaatilla on yhteensä 135 piispaa ja hiippakuntaa.  

Konstantinopolin delegaatioon Kreetan Suuressa Synodissa kuuluvat patriarkka Bartolomeoksen johdolla seuraat 24 piispaa: Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos, Pergamonin metropoliitta Johannes, Amerikan metropoliitta Demetrios, Saksan metropoliitta Augustinos, Kreetan arkkipiispa Eireneos, Denverin metropoliitta Jesaias, Atlantan metropoliitta Aleksios, Prinssisaarten metropoliitta Jakovos, Prokonneson (Marmarasaaren) metropoliitta Josef, Filadelfian metropoliitta Meliton, Ranskan metropoliitta Emmanuel, Dardannellien metropoliitta Niketas, San Franciscon metropoliitta Gerasimos, Kissamoksen ja Selinoksen metropoliitta Amfilokios, Korean metropoliitta Ambrosios, Selyvrian metropoliitta Maksimos, Adrianopoliksen metropoliitta Amfilokios, Diokleian metropoliitta Kallistos, Hierapoliksen metropoliitta Antoni, Ukrainan ortodoksisen kirkon päämies Yhdysvalloissa, Telmesoksen arkkipiispa Job, Ekumeenisen patriarkaatin edustaja Kirkkojen Maailmanneuvostossa, Khariopoliksen arkkipiispa Jean, Länsi-Euroopan venäläisten seurakuntien eksarkki ja Nyssan piispa Grigori, Karpaatti-Venäläisen hiippakunnan piispa Yhdysvalloissa.

Konstantinopolin delegaation neuvontajia Synodissa ovat Kristopoleksen piispa Makarios (Viro), Athosvuoren Stauronikitan luostarin arkkimandriitta Tykhon (Kreikka), rovasti Konstantinos Meron (Saksa), Jumalansynnyttäjä-Elävöittävä lähde –luostarin igmenia Teoksene (Kreeta), Ekumeenisen patriarkaatin arkistonhoitaja Panteleimon Vingas (Turkki), professori Elizabeth Prodromou (Yhdysvallat) ja Pyhän Synodin pääsihteeri arkkimandriitta Bartolomeos Samaras (Turkki).

Aleksandrian patriarkaatti

Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatti on historiallisessa järjestyksessä toisena neljäntoista autokefaalisen ortodoksisen kirkon joukossa. Aleksandrian kirkon suuria opettajia olivat Kleemens, Origenes, Atanasios ja Kyrillos Aleksandrialaiset.

Patriarkaatin keskus sijaitsee Aleksandrian kaupungissa Egyptissä ja kirkolla on 43 piispaa ja hiippakuntaa.

Aleksandrian kirkon delegaatiota Synodissa johtaa Aleksandrian ja koko Afrikan paavi ja patriarkka Teodoros II.

Antiokian patriarkaatti

Apostolisen ajan kirkkoisää Ignatiosta (35–108) pidetään Antiokian ensimmäisenä patriarkkana. Antiokia on Aleksandrian ohella keskiajan kristillisen ajattelun keskuksia, jossa sai koulutuksensa muun muassa Johannes Krysostomos. Antiokian patriarkaatin alueella, Etelä-Turkin, Libanonin, Israelin, Palestiinan, Syyrian, Jordanian, Irakin ja Iranin alueilla asui 400-luvulla maailman suurin kristillinen väestö. 

”Hänen Autuutensa, Antiokian ja koko Idän patriarkan” Johannes X:n johtamassa Antiokian patriarkaatissa on yhteensä 48 piispaa ja hiippakuntaa. Patriarkaatin keskus on vuodesta 1342 sijainnut Syyrian Damaskoksessa.

Jerusalemin patriarkaatti

Jerusalemin piispa sai vuonna 325 Nikeassa pidetyssä ensimmäisessä kirkolliskokouksessa (7. kanoni) metropoliitan arvon. Konstantinopolin kirkolliskokouksessa (691–692) tehdyn arvojärjestyksen mukaan Jerusalem määriteltiin Konstantinopolin, Aleksandrian ja Antiokian jälkeen neljännelle sijalle ortodoksisten kirkkojen arvojärjestyksessä.

Pyhän kaupungin ortodoksisista piispoista ja patriarkoista on olemassa apostoli Jaakobista lähtien katkeamaton luettelo. Nykyinen patriarkka, ”Hänen Autuutensa Jerusalemin Pyhän Kaupungin ja koko Palestiinan, Jordanjoen, Galilean Kaanan ja Pyhän Siionin patriarkka” Teofilos III on Jerusalemin 141 piispa.

Jerusalemin patriarkaatissa on yhteensä 21 piispaa.

Moskovan patriarkaatti

Konstantinopolin patriarkka korotti vuonna 1589 Moskovan metropoliitan ”Moskovan arkkipiispaksi ja kaikkien pohjoisten maitten patriarkaksi”. Moskovan patriarkaatissa on yhteensä 354 piispaa.

Delegaatiota Synodissa johtaa ”Moskovan ja koko Venäjän patriarkka” Kirill ja siihen kuuluu 24 piispaa: Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Onufri, Krutitskin ja Kolomenskojen metropoliitta Juvenali, Chișinăun ja koko Moldovan metropoliitta Vladimir, Astanan ja Kazakstanin metropoliitta Aleksandr, Taškentin ja Uzbekistanin metropoliitta Vikenti, Pietarin ja Laatokan metropoliitta Varsonofi, Minskin ja Zaslavskin metropoliitta Pavel, Volokolamskin metropoliitta Ilarion, Odessan ja Izmailovin metropoliitta Agafangel, Riian ja koko Latvian metropoliitta Aleksandr, Novosibirskin ja Berdskin metropoliitta Tihon, Ternopolin ja Kremetskin metropoliitta Sergei, Ekaterinburgin ja Verhoturskin metropoliitta Kirill, Rostovin ja Novotšerkaskin metropoliitta Merkuri, Luganskin ja Altševskin metropoliitta Mitrofan, Nižegorodskin ja Arzamaskin metropoliitta Georgi, Borispolskin ja Brovarskin metropoliitta Antoni, Berliinin, Saksan ja Ison-Britannian arkkipiispa Mark, Vilnan ja Liettuan arkkipiispa Innokenti, Novogrudin ja Slominskin arkkipiispa Gurij, Sendain arkkipiispa Serafim, Magadanskin ja Sinegorskin arkkipiispa Ioann, Narvan ja Pritšudskin piispa Lazar ja Bogorodskin piispa Antoni.

Serbian patriarkaatti

Eteläslaavit nykyisen Serbian alueella saivat ensimmäisen piispan 600-luvulla. Serbia oli lyhyen aikaa itsenäinen kuningaskunta, jonka kirkon keskuksia olivat Žitšan ja Petšin kaupungit. Nykyisen Serbian patriarkaatin alueet on muodostettu ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Serbian patriarkaatissa on yhteensä 33 piispaa ja hiippakuntaa. 

Kirkkoa johtaa Synodissa Petšin arkkipiispa, Belgradin ja Karlovacin metropoliitta ja Serbian patriarkka Irinej. Serbian delegaatiossa ovat hänen lisäkseen Ohridin arkkipiispa Ioann, Montenegron metropoliitta Amfilohije, Zagrebin ja Ljubljanan metropoliitta Porfyri, Sremin piispa Basile, Budapestin piispa Lukian, Uuden Gračanizan ja Keski-Amerikan piispa Longin, Bačkan piispa Ireneos, Zvornikin ja Tuzlan piispa Krysostom, Žičan piispa Justin, Vranjen piispa Pakomie, Kumadian piispa Ioann, Braničevon piispa Ignati, Dalmatian piispa Foti, Bihaćin ja Petrovacin piispa Atanase, Budimljen ja Nikšićin piispa Ioannise, Zahumljen ja Herzégovinan piispa Grigorie, Valjevon piispa Milutin, Länsi-Amerikna piispa Maksim, Australian ja Uuden-Seelannin piispa Ireneos, Kruševacin piispa David, Slavonian piispa Ioann, Itävallan ja Unkarin piispa Andre, Frankfurtin ja koko Saksan piispa Sergei ja Timokin piispa Ilarion.

Romanian patriarkaatti 

Daakian ja Transilvanian ortodoksit olivat 1500-luvulle asti slaavinkielisiä, jonka jälkeen käyttöön tuli Romanian kieli. Romanian ortodoksien ensimmäinen autokefalia on vuodelta 1864 ja patriarkaatti perustettiin vuonna 1925.

Romanian kirkon päämies on Bukarestin arkkipiispa, Muntenian ja Dobrudgean metropoliitta ja Romanian patriarkka Daniel. Synodiin osallistuvat hänen johdollaan Iasin arkkipiispa, Moldavian ja Bukovinan metropoliitta Teofanos, Sibiun arkkipiispa, Ardealin metropoliitta Laurent, Vadin, Feleacin ja Clujn arkkipiispa, Clujn, Maramuresin ja Sălajn metropoliitta Andre, Craiovan arkkipiispa, Oltenian metropoliitta Ireneos, Timisoaran arkkipiispa, Banatin metropoliitta Joan, Länsi-Euroopan romanialainen arkkipiispa, Keski- ja Länsi-Euroopan metropoliitta Josef, Saksan, Itävallan ja Luxenburgin romanialainen arkkipiispa, Saksan ja keskisen Euroopan metropoliitta Serafim, Târgovişten arkkipiispa, emeritusmetropoliitta Nifon, Alba Iulian arkkipiispa Ireneos, Râmnicun arkkipiispa Varsonofi, Roman ja Bacăun arkkipiispa Joakim, Ala-Tonavan arkkipiispa Kassian, Aradn arkkipiispa Timoteo, Amerikkojen romanialainen arkkipiispa Nikolas, Oradean romanialainen piispa Sofroni, Severinin ja Strehaian piispa Nikodemos, Tulcean piispa Bessarion, Sălajn piispa Petronios, Unkarin romanialainen piispa Siluani, Italian romanialainen piispa Siluani, Espanjan ja Portugalin romanialainen piispa Timoteo, Pohjois-Euroopan romanialainen piispa Makari, Pyhän Synodin sihteeri, Ploieştin piispa Varlaam ja Loviestean piispa, Râmnicun arkkihiippakunnan apulaispiispa Emilian.

Romanian kirkossa on yhteensä 51 piispaa ja hiippakuntaa.

Bulgarian patriarkaatti

Ensimmäinen itsenäinen kirkko Bulgarian alueelle luotiin vuonna 886, mutta palautettiin osaksi Ekumeenista patriarkaattia 1000-luvun alussa. Nykyinen Bulgarian patriarkaatti on perustettu vuonna 1953 ja se sai Ekumeenisen patriarkaatin hyväksynnän autokefalialle vuonna 1961.

Bulgarian patriarkaatissa on 17 piispaa ja hiippakuntaa. Kirkkoa johtaa ”Sofian metropoliitta ja Bulgarian patriarkka” Neofit.

Georgian patriarkaatti

Iberian kuningaskunta nykyisessä Georgiassa otti ortodoksisuuden valtiouskonnokseen 400-luvulla. Georgialaiset olivat 1000-luvulla merkittävässä asemassa Itä-Rooman kirkon ja valtion hallinnossa.

Georgian patriarkaatissa on yhteensä 40 piispaa ja hiippakuntaa.

Synodissa Georgian delegaatiota johtaa Georgian katolikos ja patriarkka Ilja II ja siihen kuuluvat Kutaisin ja Gaentin metropoliitta Kalistrati (Margalitašvili), Satškheren ja Tšiaturan metropoliitta Daniel (Datuašvili), Manglisin metropoliitta Anania (Japaridzé), Tkibulan ja Terdžolan metropoliitta Georgi (Shalamberidzé), Alaverdin metropoliitta David (Makharadzé), Nekresin metropoliitta Serghi (Tšekurishvili), Shemokmedin metropoliitta Josef (Kikvidzé), Akhalkalakin, Kumurdon ja Etelä-Amerikan metropoliitta Nikolas (Patšuashvili), Akhaltsikhen ja Tao-Klardžetin metropoliitta Teodor (Tšuadže), Khonin ja Samtredian metropoliitta Sabas (Gigiberia), Zugdidin ja Tsaišin metropoliitta Gerasim (Šarashenidzé), Gorin ja Atenin metropoliitta Andrei (Gvazava), Tsagerin ja Lentekhin metropoliitta Stefan (Kalaijishvili), Senakin, Škhorotskun ja Australian metropoliitta Šio (Mujiri), Rustavin metropoliitta Ioann (Gamrekeli), Skhaltan arkkipiispa Spiridon (Abuladzé), Sagarejon ja Ninotsmindan arkkipiispa Lukas (Lomidzé), Tianetin et Pšav-Khevsuretin piispa Mikael (Gabrichidzé), Khornabujin ja Heretin piispa Dimitri (Kapanadze), Samtavisin ja Kaspin piispa Damian (Khupenia), Tšalkan piispa Gregori (Katsia), Belgian ja Hollannin piispa Dosite (Bogveradzé), Pohjois-Amerikan piispa Sabbas (Intskirveli) ja Nikortsmindan piispa Vakhtang (Liparteliani).

Avustajina ja neuvonantajina Georgian patriarkaatin delegaatiossa ovat rovasti George Zviadadze, arkkimandriitta David Tšintšarauli, rovasti David Sharashenidzé, rovasti Kakhaber Gogotišvili, pappismunkki Mikael Bregvadzé ja munkki Antimos (Javakhishvili).

Kyproksen kirkko

Kyproksen saaren kirkko on apostolien Paavalin ja Barnabaksen perustama. Kyproksen piispat osallistuivat jo Nikean kirkolliskokoukseen vuonna 325 ja kirkko sai autokefalian vuonna 431. Kyproksen asukkaat olivat 600-luvulla maanpaossa nykyisessä Turkin keskiosassa, jonka kaupunki nimettiin keisari Justinianoksen mukaan ”Uudeksi Justinianaksi”.

Kypros on ollut vuodesta 1974 lähtien jaettu kreikkalaiseen ja turkkilaiseen osaan.

Kirkkoa johtaa ”Uuden Justinian ja koko Kyproksen arkkipiispa” Krysostomos II.

Kyproksen kirkossa on 17 piispaa.

Kreikan kirkko

Kreikka oli osa Ekumeenista patriarkaattia vuoteen 1850, jolloin itsenäistyneelle maalle hyväksyttiin autokefalinen asema.

Kreikassa on yhteensä 64 hiippakuntaa ja piispaa. Kirkkoa johtaa ”Ateenan ja koko Kreikan arkkipiispa” Hieronymos.

Puolan kirkko

Puolan ortodoksinen kirkko muodostettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Konstantinopoli hyväksyi Puolan kirkon autokefalian vuonna 1924.

Puolan kirkon päämies on ”Varsovan ja koko Puolan metropoliitta” Sawa.

Kirkossa on seitsemän hiippakuntaa ja 11 piispaa.

Albanian kirkko

Albania sai kristillisyyden Konstantinopolista 400-luvulla. Albanian ortodoksit olivat 1920-luvulla Kreikan ja Serbian kirkkojen alaisuudessa mutta se vahvistettiin vuonna 1937 osaksi Ekumeenista patriarkaattia, joka antoi kirkolle autokefalian.

Albaniassa on kahdeksan piispaa. Kirkkoa johtaa ”Tiranan ja koko Albanian arkkipiispa” Anastasios.

Tšekinmaan ja Slovakian kirkko 

Tšekin ja Slovakian ortodoksisuus on 800-luvulta, jolloin slaavien apostolit Kyrillos ja Metodios loivat alueelle slaavinkielisen kirjaimiston. Tšekinmaan ja Slovakian ortodoksisen kirkon asema autokefalisena tunnustettiin Konstantinopolissa vuonna 1998.

Tšekinmaan ja Slovakian kirkossa on kolme piispaa ja sitä johtaa ”Prešovin ja koko Tšekinmaan ja Slovakian arkkipiispa” Rastislav.

7.6.2016

 

 

Tulostettava sivu