Paasto ja paastosääntöjen merkitys

Hyväksytty Suuressa ja Pyhässä Synodissa Kreetalla 18.–27. kesäkuuta 2016.

1. Paastoaminen on jumalallinen säädös (1. Moos. 2:16–17). Pyhän Basileios Suuren mukaan paastoaminen on yhtä vanha kuin ihmiskunta, koska se säädettiin paratiisissa (De ieiunio 1:3. Patrologia Graeca 31, 168 A). Paastoaminen on hengellistä kamppailua ja ortodoksisen askeettisuuden paras ilmaus. 

Ortodoksinen kirkko on seuraamalla uskollisesti apostolisia säädöksiä, synodien kanoneja ja patristista traditiota aina korostanut paastoamisen suurta merkitystä ihmisen pelastukseen johtavassa hengellisessä elämässä. Koko liturgisen vuodenkierron ajan kirkko julistaa patristista perinnettä paaston tarpeellisuudesta ihmisen henkisessä kamppailussa tarvittavaan jatkuvaan tarkkaavaisuuteen.  

Triodionissa paastoa kuvaillaan ”jumalalliseksi lahjaksi, valontäyteiseksi armoksi, näkymättömäksi aseeksi, hengellisen taistelun perustaksi, hyvyyden parhaaksi tieksi, sielun ravinnoksi, Jumalan antamaksi avuksi, kaiken mietiskelyn lähteeksi, enkeleiden kaltaisuuden ja katoamattoman tien malliksi sekä kaikkien nykyisten ja tulevien aikojen hyveiden äidiksi”.

2. Paastoaminen mainitaan vanhana perinteenä jo Vanhassa testamentissa (5. Moos. 8:18, Jes. 58:4–10, Joel 2:15, Joona 3:5–7) ja se vahvistetaan Uudessa testamentissa. Vapahtaja paastosi itse neljäkymmentä päivää ennen kuin aloitti toimintansa maailmassa (Luuk. 4:1–2) ja antoi ohjeet paastoamista varten (Matt. 6.16–18). Uudessa testamentissa paasto esitellään pidättäytymisen, katumuksen ja hengellisen kasvun välineenä (Mark. 1:6, Ap.t. 13:2, 14:23, Room 14:21).  

Kirkko julisti jo apostolien aikana paaston tärkeyttä ja määritteli keskiviikon ja perjantain paastopäiviksi (Didakhe 8:1) ja sääti suuren paaston pääsiäisen edelle (Eusebios Kesarealainen: Historia Ecclesiastica 5: 24. Patrologia Graeca 20, 497 B 508 AB). Kirkon vuosisatojen aikana erilaisten, erityisesti liturgisten ja monastisten, vaikutteiden vaikutuksesta hyväksymissä perinteessä on ollut vaihtelua sekä suuren paaston pituuden (Dionysios Aleksandrialainen: Epistola ad Basilidem. Patrologia Graeca 10, 1277) että muiden vuoden suuriin juhliin uskovia valmistavien paastoaikojen suhteen.  

Paasto on erottamaton osa tapakulttuuria ja paaston tarkoituksena on siihen sisältyvän hengellisen merkityksen korostus. Jokainen kristitty on kutsuttu pyhään paaston perinteisiin voimiensa mukaan: ”Katsokaa, ettei kukaan eksytä teitä tältä opetuksen tieltä (…) Jos kykenet kantamaan koko Herran ikeen, olet täydellinen, mutta jos et kykene, niin kuin et kykene, se on hyvä. Mutta liittyen lihaan, kestäkää se mitä kykenette” (Didakhe 6:1–3). 

3. Todellinen paasto on hengellistä taistelua, osa jatkuvaa rukousta ja vilpitöntä katumusta. Katumus ilman paastoa on hyödytöntä, samoin kuin paasto ilman hyväntekeväisyyttä on turhaa (Basileios SuuriDe ieiunio 1:3. Patrologia Graeca 31, 168 A). Tämän toteaminen on erityisen tärkeää nykyään, jolloin aineellinen epätasa-arvoinen ja oikeudeton jakaantuminen jättää kokonaisia kansanryhmiä ilman heille tarpeellista leipää. ”Veljet! Paastoten ruumiillisesti, paastotkaamme myös henkisestikin: Katkaiskaamme kaikki vääryyden kahleet, rikkokaamme voimallisten siteitten paulat, repikäämme kaikki väärät välikirjat: antakaamme nälkäisille leipää ja kodittomat saattakaamme koteihin”(Avuksihuutostikiira 1. paastoviikon keskiviikon ehtoopalveluksessa ja Jes. 58:6–7). 

Paastoaminen ei tarkoita yksikertaisesti vain joistakin ruoka-aineista kieltäytymistä. Se ei riitä otolliseksi paastoksi: sen sijaan paastotkaamme niin, että se on Jumalalle otollinen ja mieluinen. Oikea paasto on pahasta päästämistä, kielen kahlitsemista, vihasta kieltäytymistä ja etääntymistä himoista, parjauksesta ja valepuheesta. Tätä kaikkea on hyvä paaston armo (Basileios Suuri: De ieiunio 2:7. Patrologia Graeca 31, 196 D). Joistakin ruoka-aineista kieltäytyminen ja yksinkertainen ravinto – ravinnon laadun ja määrän tarkkailu – muodostavat paaston hengellisen taistelun näkyvän osan. 

Paastoaminen merkitsee terminä ravinnon rajoittamista, mutta se ei yksin muuta meitä koskaan paremmiksi tai huonommiksi. Paastolla on syvällisempi merkitys: samoin kuin ravinto on elämän symboli ja sen puute kuoleman kuva, on meidän paastottava kuollaksemme maailmalle ja saatuamme siitä sen jälkeen jumalallista ravintoa elämme sen jälkeen Jumalalle (Kleemens Aleksandrialainen: Eclogæ, Patrologia Graeca 9, 704 D–705A).  

Näin todellinen paasto on yhteydessä siihen uskovien elämää Kristuksessa, joka saa täyteytensä osallisuudessa liturgiseen elämään ja erityisesi pyhän ehtoollisen sakramenttiin. 

4. Herran neljänkymmenen päivän mittaisesta paastosta tehtiin esimerkki uskoville. Se on aktiivista osallisuutta ja kuuliaisuutta Herralle. Paaston kautta voimme päästä osallisiksi siitä kuuliaisuudesta, jonka kerran tottelemattomuudessa hylkäsimme (Gregorios Naziansilainen: Oratione 45, In sanctum Pascha 28. Patrologia Graeca 36, 661 A). Pyhä Gregorios Palamastiivistää osuvasti koko patristisen tradition antamalla paaston – ja erityisesti suuren paaston – hengelliselle sisällölle Kristus-keskeisen merkityksen: ”Jos paastoat, et osallistu ainoastaan Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan vaan myös ylösnouset ja hallitset ikuisesti Hänen kanssaan, sillä kun sinusta tuli yhtä Hänen kanssaan kuoleman kaltaisuudessa, sinä osallistut Hänen ylösnousemukseen ja sinusta tulee Hänessä elämän perillinen” (Oratione 13, in quintajej. Dom., Patrologia Graeca151, 161).

5. Ortodoksisen perinteen mukaan hengellisen täydellisyyden porras on se, kun saavutamme ”Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden” (Ef. 4:13). Tuo porras on ylhäällä ja jokaisen, joka tahtoo sen saavuttaa on myös noustava hyvin korkealle. Tästä syystä askeesi ja hengellinen kamppailu eivät pääty kuten muut kamppailut tässä elämässä.  

Kaikkia kutsutaan voimiensa mukaan kohottautumaan aina jumaloitumiseen armossa, jonne eivät kuitenkaan nekään, jotka täyttävät kaikki säädökset pääse vaan tunnustavat: ”Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään” (Luuk. 17:10).  

Ortodoksisen hengellisen opetuksen mukaan kenenkään ei pidä jättäytyä pois paastoamisen kamppailusta, vaan ryhtyä siihen luottaen Jumalan armahtavaisuuteen omaa keskeneräisyyttä ja arvostelukyvynpuutetta kohtaan. Ilman paaston hengellistä taistelua on mahdotonta päästä sisään ortodoksiseen hengelliseen elämään. 

6. Ortodoksinen kirkko on hellän äidin tavoin säätänyt Jumalan antamaksi suojeluksen merkiksi ja keskeiselle sijalle kirkkovuodessa pyhät paastoajat, jotka suojelevat uskovia paholaisen ansoilta. Pyhiä isiä seuraten kirkko seuraa paastoaikoja apostolisten ohjeiden, synodien kanonien ja pyhien perinteiden mukaan. 

Kirkko pitää pyhiä paastoja parhaana tienä kohti hengellistä täydellistymistä ja pelastusta. Kirkko julistaa tärkeäksi uskovilleen kunnioittaa kaikkia näitä Herran vuoden aikana olevia paastoaikoja: suurta paastoa, pyhien kanonien määräämiä keskiviikon ja perjantain viikoittaisia paastopäiviä, joulupaastoa, apostolien paastoa, Neitseen kuolonuneen nukkumisen paastoa, Pyhän ristin ylentämisen juhlapäivien paastoa, teofanian ja Johannes Edelläkävijän juhlan aattopäivien paastoa sekä niitä paastopäiviä, jotka pastoraalisista syistä tai uskovien vapaaehtoisuudesta nähdään hyväksi.

7. Kirkko on kuitenkin pastoraalisessa lempeydessä asettanut paastoamiselle myös armolliset lievennykset (oikonomia). Näitä paaston lievennyksiä kirkko kehottaa pastoraalisista syistä paikalliskirkkojen piispoja noudattamaan silloin, kun kysymyksessä on ruumiin sairaus tai muu ajankohtainen pakottava syy.

8. Nykyään monet uskovat eivät välinpitämättömyydestä, elämäntilanteesta johtuen tai muista syistä noudata kaikkia paastosääntöjä. Kaikissa näissä tapauksissa kirkon on käsiteltävä näin toimivia yhteisöjä tai yksilöitä väheksymättä paaston arvoapastoraalisen huolenpidon hengessä, sillä Jumala ei halua, että syntinen ”kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää” (Hes. 33:11). 

Kirkko antaa paaston pastoraalisen lievennykset (oikonomia) paikalliskirkkojen harkintaan niin, että ne voivat niitä käyttäen keventää pyhien paastojen taakkaa sellaisilta henkilöiltä, joille paaston noudattaminen on henkilökohtaisista (sairaus, asepalvelus, työolosuhteet jne.) tai yleisistä syistä (sääolosuhteet, sosio-ekonomiset syyt kuten vähärasvaisten tuotteiden saatavuus) on ylitsepääsemätöntä. 

Tätä lievennysten armollista lempeyttä kirkon on käytettävä varovaisesti erityisesti nuorten parissa, joille kirkon perinteet ja käytäntö eivät aina merkitse samaa asiaa.”Paastoaminen joka päivä on hyvä asia, mutta se se oikeuta pilkkaamaan sellaista, joka ei paastoa. Ei pidä säätää eikä pakottaa, ei pidä myöskään johtaa Jumalan antamaa laumaa pakolla, vaan käyttää suostuttelua, lempeyttä ja kauniita sanoja” (Johannes Damaskolainen: De sacris jejuniis 3. Patrologia Graeca 95, 68 B).

9. Kolmen tai vielä useamman päivän paasto ennen pyhää ehtoollista jätetään jokaisen uskovan omaan harkintaan, koska pyhän Nikodemos Hagioriteksen mukaan ”ehtoollista edeltävästä paastosta ei säädetä pyhissä kanoneissa ja ne, jotka haluavat paastota vaikka viikon ennen ehtoollista ovat vapaita niin tekemään” (Pedalionin kommentaari V–VI kirkolliskokouksen 13. kanoniin). Näin ollen uskovien on paastottava ja pidättäydyttävä ravinnosta puoliyöstä ennen seuraavan aamun pyhää ehtoollista. 

Paastoaminen on katumuksen ja hengellisen tahdonilmauksen merkki pyhään pyrkimyksessä ja Jumalan anomisessa silloin, kun henkilö valmistautuu kasteeseen (aikuinen), vihkimykseen, pyhiinvaellukseen tai muuhun vastaavaan.

† Konstantinopolin Bartolomeos, puheenjohtaja

† Aleksandrian Teodoros

† Jerusalemin Teofilos

† Serbian Irinej

† Romanian Daniel

† Kyproksen Krysostomos

† Ateenan ja koko Kreikan Hieronymos

† Varsovan ja koko Puolan Sawa

† Tiranan, Durresin ja koko Albanian Anastasios 

† Prešovin ja koko Tšekinmaan ja Slovakian Rastislav

Ekumeenisen patriarkaatin delegaation piispat: Karjalan ja koko Suomen Leo, Tallinnan ja koko Viron Stefanos, Pergamonin Johannes, Amerikan Demetrios, Saksan Augustinos, Kreetan Eireneos, Denverin Jesaias, Atlantan Aleksios, Prinssisaarten Jakovos, Prokonneson Josef, Filadelfian Meliton, Ranskan Emmanuel, Dardannellien Niketas, San Franciscon Gerasimos, Kissamoksen ja Selinoksen Amfilokios, Korean Ambrosios, Selyvrian Maksimos, Adrianopoliksen Amfilokios, Diokleian Kallistos, Hierapoliksen Antoni, Telmesoksen Job, Khariopoliksen Jean, Nyssan piispa Grigori 

Aleksandrian patriarkaatin delegaation piispat: Leontopoliksen Gabriel, Nairobin Makarios, Kampalan Jonah, Zimbabwen ja Angola Serafim, Nigerian Alexandros, Tripolin Teophylaktos, Hyväntoivonniemen Sergios, Kyreneiden Atanasios, Kartagon Aleksios, Mwanzan Hieronymos, Guinean Georgios, Hermopoliksen Nikolaos, Irinopoliksen Demetrios, Johannesburgin ja Pretorian Damaskinos, Akkran Narkissos, Ptolemaidoksen Emmanuel, Kamerunin Gregorios, Mephisin Nikodemos, Katangan Meletios, Brazzavillen ja Gabonin Panteleimon, Burundin ja Rwandan Innokentios, Mosambikin Krysostomos, Nyerin ja Kenianvuoren Neofytos 

Jerusalemin patriarkaatin delegaation piispat: Filadelfian Benedictus, Konstantinoksen Aristarkos, Jordanin Teofylaktos, Antidonin Nektarios, Pellan Filoumenos

Serbian patriarkaatin delegaation piispat: Ohridin Ioann, Montenegron Amfilohije, Zagrebin ja Ljubljanan Porfyri,Sremin Basile, Budapestin Lukian, Uuden Gračanizan ja Keski-Amerikan Longin, Bačkan Ireneos, Zvornikin ja Tuzlan Krysostom, Žičan Justin, Vranjen Pakomie, Kumadian Ioann, Braničevon Ignati, Dalmatian Foti, Bihaćin ja Petrovacin Atanase, Budimljen ja Nikšićin Ioannise, Zahumljen ja Herzegovinan Grigorie, Valjevon Milutin, Länsi-Amerikan Maksim, Australian ja Uuden-Seelannin Ireneos, Kruševacin David, Slavonian Ioann, Itävallan ja Unkarin Andre, Frankfurtin ja koko Saksan Sergei, Timokin Ilarion

Romanian patriarkaatin delegaation piispat: Iasin, Moldavian ja Bukovinan Teofanos, Sibiun ja Ardealin Laurenti, Vadin, Feleacin, Clujn, Maramuresin ja Sălajn Andre, Craiovan ja Oltenian Ireneos, Timisoaran ja Banatin Joan, Keski- ja Länsi-Euroopan Josef, Saksan, Itävallan ja Luxenburgin Serafim, Târgovişten Nifon, Alba Iulian Ireneos, Râmnicun Varsonofi, Roman ja Bacăun Joakim, Ala-Tonavan Kassian, Aradn Timoteo, Amerikkojen Nikolas, Oradean Sofroni, Severinin ja Strehaian Nikodemos, Tulcean Bessarion, Sălajn Petronios, Unkarin Siluani, Italian Siluani, Espanjan ja Portugalin Timoteo, Pohjois-Euroopan Makari, Ploieştin ja Loviestean Varlaam, Râmnicun Emilian 

Kyproksen kirkon delegaation piispat: Pafoksen Georgios, Kitionin Krysostomos, Kyrenian Krysostomos, Limassolin Atanasios, Morfoun Neofytos, Konstantian ja Ammohostoksen Vasileios, Kykkoksen ja Tillyrian Nikeforos, Tamassoksen ja Oreinin Jesaias, Tremitousan ja Lefkarean Barnabas, Karpasionin Kristoforos, Arsinoen Nektarios, Atathusin Nikolaos, Ledran Epifanios,Kytronon Leontios, Neapoliksen Porfyrios, Mesaorian Gregorios

Kreikan kirkon delegaation piispat: Fililippin, Neapoliksen ja Thassoksen Prokopios, Peristerionin Krysostomos, Eleian Germanos, Mantineian ja Kynourian Aleksandros, Artan Ignatios, Didymoteixonin, Orestiasin ja Souflin Damaskinos, Nikaian Aleksios, Nafpaktoksen ja Agios Vlasioksen Hieroteos, Samoksen ja Ikarian Eusebios, Kastorian Serafim, Demetriaksen ja Almyroksen Ignatios, Kassandrian Nikodemos, Hydran, Spetseksen and Eginan Efraim, Serresin ja Nigritan Teologos, SidirokastroninMakarios, Alexandropoliksen Antimos, Neapoliksen ja Stavropoliksen Barnabas, Messenian Krysostomos, Ilionin, Aharnonin ja Petropoliksen Atenagoras, Lagkadan, Litiksen and Rentiniksen Ioannis, Uuden Joonian ja Filadelfian Gabriel, Nikopoliksen ja Prevezan Krysostomos, Ierissoksen, Athosvuoren ja Ardanmeren Teoklitos

Puolan kirkon delegaation piispat: Łódźin ja Poznańin Simon, Lublinin ja Chełmin Abel, Białystokin ja Gdanskin Jaakob, Siemiatyczen Georgi, Gorlicen Paisjusz

Albanian kirkon delegaation piispat: Koritsan Joan, Argyrokastronin Demetrios, Apollonian ja Fierin Nikolla, Elbasan Andon, Amantian Nathaniel, Byliksen Asti

Tšekinmaan ja Slovakian kirkon delegaation piispat: Prahan Michal, Sumperkin Isaia

Sveitsin Jeremias, Pyhän ja Suuren Synodin panortodoksisen sihteeristön puheenjohtaja

6.10.2016 

Tulostettava sivu