Suurmarttyyri Teodoros Alokas

Teodoros oli kotoisin Pontoksen Amasiasta. Hän oli ollut kristitty lapsuudestaan saakka, mutta salasi uskonsa ja liittyi Rooman armeijan sotilaaksi. Kun häntä vaadittiin uhraamaan Rooman valtakunnan jumalien kunniaksi, hän ilmoitti olevansa kristitty ja uhraavansa vain Kristukselle. Hän myös rohkaisi toisia kristittyjä sotilaita tunnustamaan uskonsa.

Teodoros vietiin vankityrmään yöllä. Kristus ilmestyi hänelle yöllä ja lupasi, että Hänen armonsa olisi Teodoroksen ruokana ja juomana. Näyn jälkeen Teodoros oli niin täynnä intoa, että veisasi koko yön ylistystä yhdessä enkelien kanssa. Kun hänelle seuraavana päivänä tarjottiin vettä ja leipää, hän kieltäytyi ja sanoi Kristuksen olevan hänen ruokansa ja juomansa.

Teodoros määrättiin kidutettavaksi. Häntä roikutettiin kantapäistään ja hänen ihoaan raastettiin rautapiikeillä. Lopulta hänet tuomittiin surmattavaksi polttamalla. Teodoros tahtoi esimerkillään rohkaista epäröineitä kristittyjä. Hän heitti itse pois vaatteensa ja käveli tuleen rukoillen, että Jumala vahvistaisi toisia heidän marttyyrikilvoituksessaan. Pyhän Teodoroksen marttyyrikuolema tapahtui vuoden 303 tienoilla.

Pyhän Teodoroksen ruumis vietiin Eukhaitaan, johon rakennettiin kirkko hänen kunniakseen. Siitä tuli pyhiinvaelluskeskus, jossa tapahtui lukuisia ihmeitä.

Teodoroksen urheuden ja hänen saavuttamansa hengellisen voiton inspiroimana syntyi legenda lohikäärmeen surmaamisesta. Tarinan mukaan Teodoros oli nukkumassa metsässä, kun Eusebia-niminen neito löysi hänet ja varoitti häntä metsässä elävästä lohikäärmeestä. Neito oli kristitty ja perinyt suuren omaisuuden mutta ei uskaltanut käyttää sitä. Teodoros teki ristinmerkin ja lähti etsimään petoa. Löydettyään tulta syöksevän pedon Teodoros surmasi sen miekallaan. Legendan johdosta Teodoros on kuvattu ikoneissa lohikäärmeen surmaajana. Asetelma esittää symbolisesti voittoa pimeyden voimista. Teodoros voitti vihan ja koston Kristuksen seuraamisella, rakkaudella ja nöyryydellä.

Pyhä marttyyri Teodoros on tehnyt lukemattomia ihmeitä. Kuuluisin tapahtui kuutisenkymmentä vuotta hänen marttyyrikuolemansa jälkeen. Kirkkoa vastaan hyökännyt keisari Julianus Luopio (361–363) tiesi kristittyjen paastoavan ankarasti suuren paaston ensimmäisen viikon mutta keventävän paastoaan lauantaina, joka sattui tuona vuonna olemaan Teodoroksen muistopäivä. Keisari määräsi, että Konstantinopolin torilla saisi kyseisenä lauantaina myydä ainoastaan sellaista ruokaa, joka oli pirskoteltu pakanallisten uhrimenojen verellä.

Seuraavana yönä pyhä marttyyri Teodoros ilmestyi Konstantinopolin arkkipiispa Eudoksiokselle (360–370) käskien piispaa varoittamaan kristittyjä ostamasta mitään torilta, jonka ruoka oli saastutettu. Piispa kysyi, kuinka ihmiset voisivat olla ostamatta ruokaa, kun heillä ei ollut kodeissaan minkäänlaisia varastoja. ”Valmistakaa kolivaa ja syökää sitä”, marttyyri vastasi. Sana oli Eukhaitan alueen murretta, eikä piispa ymmärtänyt sen merkitystä, joten marttyyri selitti hänelle, että kristittyjen tulisi nauttia keitettyjä vehnänjyviä valmistettuna Eukhaitan tapaan. Piispa kysyi, kenen kanssa hän puhui. ”Olen Kristuksen marttyyri Teodoros. Minut on lähetetty teidän avuksenne.”

Arkkipiispa Eudoksios ilmoitti marttyyrin välittämän ohjeen kristityille. Hän keitätti suuren määrän kolivaa ja jakoi sitä kristityille. Torilla oli aivan hiljaista, kun kristityt eivät tulleet ostamaan sieltä mitään. Torikauppiaat alkoivat nurista keisarin määräystä vastaan. Jouduttuaan tappiolle keisari antoi lopulta periksi ja salli myydä torilla kaikenlaisia ruokia.

Pyhän Teodoroksen ilmestyminen jäi kirkon elämään symboliksi siitä, että paastoa noudattamalla ja rukouselämää vaalimalla on mahdollista säilyttää omatuntonsa puhtaana. Tämän tapahtuman muistoksi suuren paaston ensimmäinen lauantai on omistettu suurmarttyyri Teodoros Alokkaalle.

Tulostettava sivu