Marttyyripiispa Jermogen, Moskovan patriarkka

Pyhä Jermogen syntyi vuonna 1530 vaatimattomaan perheeseen Volgan tai Donin varrella. Hän sai kirkollisen kasvatuksen todennäköisesti Kazanissa Kristuksen kirkastumisen luostarissa, ja vartuttuaan hänestä tuli seurakuntapappi erääseen Kazanin kirkoista. Vuonna 1579, kun Jermogen oli noin 50-vuotias, Kazanissa syttyi tulipalo, joka tuhosi suuren osan kaupunkia. Muslimit pitivät sitä Jumalan vihan merkkinä ortodokseja kohtaan; he alkoivat pilkata ortodoksista uskoa ja erityisesti ikonien kunnioittamista. Kristittyjen lohduksi palon syttymispaikalta löytyi kuitenkin ihmeellisesti Jumalanäidin ikoni, joka tultiin myöhemmin tuntemaan hänen Kazanilaisena ikoninaan (8.7.). Pyhän Jermogenin osaksi tuli kantaa ikoni juhlallisesti ristisaatossa löytymispaikalta läheiseen kirkkoon. Myöhemmin hän kirjoitti tarkan kuvauksen ikonin löytymisestä sekä laati ikonin juhlapäivän troparin ja muut jumalanpalvelustekstit.

Jäätyään leskeksi Jermogen vihkiytyi munkiksi vuonna 1587. Hänestä tehtiin heti Kazanin Kristuksen kirkastumisen luostarin johtaja, mitä tehtävää hän hoiti kolme vuotta. Se jälkeen hänet vihittiin Kazanin metropoliitaksi. Kazanin hiippakunnan kaakkoisosissa kirkollinen elämä oli vasta alullaan. Pohjoisessakin ortodoksisuus vahvistui ja lujittui varsin hitaasti toisuskoisten ja vierasheimoisten kansojen paineessa. Monet ortodoksisuuteen kääntyneet noudattivat pakanallisia tapoja ja olivat ortodokseja vain nimellisesti. Tässä tilanteessa Jermogen teki kaikkensa juuriakseen laumastaan pakanuutta ja estääkseen vastakääntyneitä ajautumasta islamin, katolisuuden tai protestanttisuuden pariin. Laumansa opetukseksi hän alkoi tutkia ja tuoda esille Kazanin lähihistorian ortodoksisia merkkihenkilöitä ja marttyyreja. Hän nosti unohduksista marttyyrien Johanneksen (24.1.) sekä Stefanin ja Pietarin (24.3.) kilvoitukset, osallistui aktiivisesti Kazanin arkkipiispan Hermanin (6.11.) kanonisointiin sekä laati Kazanin ihmeidentekijöiden Gurin ja Varsonofin (4.10.) elämäkerrat. Hän myös rakennutti Jumalanäidin Kazanin ikonin löytymispaikalle kivikirkon.

Tsaari Boris Godunovin kuolemasta vuonna 1605 Venäjällä alkoi sekasorron aikana tunnettu kausi. Vallan kaappasi vale-Dimitri, joka esiintyi viisitoista vuotta aiemmin murhattuna kruununperillisenä. Hän päätti ottaa vaimokseen puolalaisen katolisen prinsessan ja sallia katolisten kirkkojen rakennuttamisen Moskovaan. Asiaa pohtimaan kokoontuneista piispoista vain Jermogen rohkeni korottaa äänensä hallitsijaa vastaan ortodoksisen uskon nimissä. Hänen rohkeudestaan vihastuneena vale-Dimitri lähetti hänet takaisin Kazaniin, jossa hän virui vangittuna noin vuoden aina vale-Dimitrin murhaan asti. Valtaan nousi tsaari Vasili Šuiski, joka karkotti vale-Dimitrin nimittämän katolismielisen patriarkka Ignatin ja nimitti hänen tilalleen Venäjän patriarkaksi pyhän Jermogenin (v. 1606). Ensitöikseen pyhä Jermogen rakennutti Moskovaan uuden kirjapainon liturgisten kirjojen painattamista varten. Minean ensimmäiset osat painettiin hänen johdollaan. Hän itse tarkasti, että tekstit olivat oikein, ja käännätti uusia tekstejä suoraan kreikasta.

Valtaosa pyhän Jermogenin patriarkkakaudesta kului kuitenkin maan poliittisten ristiriitojen sovitteluun. Vaikka hänellä oli ikää jo yli 70 vuotta, hän puolusti väsymättä ortodoksista uskoa ja laillista tsaaria. Poliittisesti epävakaana ja sekavana aikana, jolloin maa oli alttiina Puolan ja Liettuan hyökkäyksille ja jesuiittojen vaikutukselle, hänen toimensa eivät tähdänneet kunnian tavoitteluun vaan johtivat ristille ja marttyyrikilvoitukseen. Jo ensimmäisinä kuukausinaan patriarkkana hän käytti kaiken arvovaltansa tukeakseen tsaari Vasilia Moskovaa lähestyviä kapinallisia Bolotnikovin joukkoja vastaan. Hän kokosi kansan yhteen, julisti kolmen päivän mittaisen paaston ja lähetti eri kaupunkeihin kiertokirjeitä, joissa hän kehotti kansaa pysymään uskollisena lailliselle tsaarille. Kapina raukesi, mutta uusi oli jo alullaan. Toinen vallantavoittelija alkoi ahdistella Moskovaa puolalaisten joukkojen tukemana. Lopulta Moskovassakin puhkesi avoin kapina ja Jermogenin varoituksista huolimatta tsaari Vasili pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1610.

Moskovan aatelisto halusi pyytää tsaariksi Puolan kuninkaan Sigismund III:n pojan ajatellen tämän ilman muuta kääntyvän ortodoksiseen uskoon. Jermogen ymmärsi toiveen petollisuuden ja asetti ennakkoehdoksi, että uuden tsaarin piti ottaa ortodoksinen kaste ennen Moskovaan tuloaan. Mitkään suostuttelut ja uhkaukset eivät saaneet häntä tinkimään tästä kannastaan. Olosuhteiden pakosta hänestä tuli ortodoksisuuden ja venäläisyyden keulahahmo aikana, jona niin puolalaiset kuin kapinalliset rosvojoukot isännöivät Moskovassa. Jälleen kerran hän lähetti kiertokirjeen Venäjän kaupunkeihin kehottaen niitä puolustamaan Moskovaa puolalaisia ja kapinallisia vastaan. Asian tultua ilmi hänet määrättiin kotiarestiin. Palmusunnuntaina 1611 hänen vielä sallittiin osallistua kansan rakastamaan vanhaan seremoniaan, jossa patriarkka ratsastaa aasilla, mutta tällä kertaa toreilla ja katujen varsilla oli ortodoksisen kirkkokansan sijaan vihollisen jalka- ja ratsuväkijoukkoja tykkeineen ja sapeleineen. Suurella viikolla puolalaisten ja kaupunkilaisten kesken puhkesi taistelu. Puolalaiset sytyttivät tulipalon, joka tuhosi miltei koko Moskovan. He vangitsivat Jermogenin ja nimittivät hänen tilalleen patriarkaksi jälleen katolismielisen Ignatin.

Samaan aikaan venäläisten joukot lähestyivät Moskovaa ja alkoivat piirittää sen raunioita. Patriarkka Jermogenia taivutettiin kuolemalla uhaten lähettämään joukot pois, mutta hän vastasi: ”Mitä te minua uhkailette? Minä pelkään vain Jumalaa. Uhkaatte minua kurjalla kuolemalla, mutta minä toivon saavani sen kautta kruunun.” Kaupungin vapauttaminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä erimielisyydet hajottivat taas kerran venäläisten rivit. Kun uutta joukkoa koottiin Nižni Novgorodissa, pyhä Jermogen lähetti kiireesti salaisen kirjeen kehottaen kansaa ja joukkoja yhtenäisyyteen. Venäläisten lähestyessä Moskovaa Jermogenin vankeutta kiristettiin. Hän nääntyi nälkään tyrmässään Kremlin Ylienkeli Mikaelin (Tšudovin) luostarissa helmikuun 17. päivänä 1612 kymmenen päivää ennen Moskovan vapauttamista.

Jo aikalaiset kunnioittivat patriarkka Jermogenia uutena uskontunnustajana. Neljäkymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen maatumattomat reliikkinsä siirrettiin Ylienkeli Mikaelin luostarista Kremlin pääkirkkoon Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraaliin. Kansa kunnioitti Jermogenia pyhänä jo kauan ennen hänen kanonisointiaan vuonna 1913, ja hänen pyhäinjäännöstensä äärellä tapahtuneet lukuisat ihmeet osoittavat hänen esirukoustensa voiman Jumalan edessä.

Tulostettava sivu