Tavoite- ja toimintasuunnitelma vuosille 2016–2020

Kirkolliskokouksen 26.11.2015 hyväksymä tavoite- ja toimintasuunnitelma vuosille 2016–2020.

Kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelma vuosille 2016‒2020: ”Rukoileva ja läsnäoleva kasvun kirkko”

Edellisen strategian analyysiosassa esitetyt yhteiskunnalliset trendit vaikuttavat edelleen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat yleistyneet vaatimukset kirkon sulkemiseksi pois julkisesta tilasta. Myös uskonnollisuuden toteutumisen tavat ovat muuttuneet (yksilöllistyminen, organisoituneen uskonnollisuuden torjunta). Haasteena on myös väestön keskittyminen kasvukeskuksiin.

Alkavan viisivuotiskauden keskeisin tavoite on vahvistaa yhteisöllisyyttä, tavoittaa ja aktivoida entistä useampia kirkon jäseniä ja sitouttaa heidät kirkon toimintaan. Tämä edellyttää entistä osallistavampien toimintamuotojen kehittämistä.

Samalla on:

  • turvattava kirkon palvelut koko maassa
  • lisättävä osallistumista jumalanpalveluksiin ja pyhiin toimituksiin 
  • vahvistettava kirkon myönteistä julkisuuskuvaa

Visio – Kirkko on rukoileva ja läsnäoleva kasvun yhteisö, jossa

  • tuetaan ihmisten hengellistä kasvua
  • pidetään esillä kirkon arvoja ja toimitaan niiden mukaisesti
  • kannetaan vastuuta lähimmäisistä paikallisesti ja maailmanlaajuisesti
  • luodaan uusia, nykyihmisiä sitouttavia ja yhteisöä vahvistavia toimintatapoja 
  • jaetaan osaamista, voimavaroja ja tehtäviä

Päälinjaukset

1. Aktiivinen jumalanpalveluselämä, jäsenyyden ja identiteetin vahvistaminen – kirkon lähetystehtävä

Jumalanpalvelukset ovat kirkon ydin. Jumalanpalvelusten toimittaminen on kirkon keskeisin työ kaikkialla. Kaikilla kirkon jäsenillä koko maassa tulee olla mahdollisuus saada osallistua jumalanpalveluselämään ja kirkon toimintaan.

Aikuiskasvatusta uudistamalla tavoitellaan entistä laajempaa aktiivisuutta. Toimintoja kehitettäessä huomioidaan kirkon jäsenten odotukset, ihmisten sitoutumistavoissa tapahtuneet muutokset (projektimaisuus vs. säännölliset tapahtumat) ja työelämän ajankäytölle asettamat rajoitukset.

Kirkkoon liittyjien sitouttamiseen sekä maahanmuuttajien ja passiivisten jäsenten aktivointiin ja osallistamiseen kiinnitetään erityistä huomiota.

Ortodoksiset kirkolliset järjestöt tukevat kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelman sekä perustoimintojen toteutumista yhteistyössä seurakuntien kanssa.

Luostareiden toimintaa ja merkitystä kaikille avoimina ortodoksisen uskon, hengellisen ja liturgisen elämän sekä kulttuurin keskuksina tuetaan.

Kirkkotaiteen opetusta ja luovaa työtä tuetaan kirkon kulttuuriperintöstrategian mukaisesti.

Kirkko toimii aktiivisesti ortodoksisten kirkkojen välisessä yhteistyössä. Ekumeenisessa työssä kirkko on mukana sekä paikallisesti, valtakunnallisesti että kansainvälisesti.

Kirkon viestinnän tulee tukea kirkon vahvuuksien julkista näkyvyyttä. Sen tehtävänä on viestittää arvostavalla tavalla kirkon jäsenille ja yhteiskunnalle ortodoksisen kirkon rikkaasta perinteestä sekä kirkon tarjoamista vastauksista ja vaihtoehdoista kiireisen ja vaativan elämän vastapainona.

2. Lähimmäisvastuu ja eettinen toiminta – kirkon diakoninen tehtävä

Kirkon yhteisöllisyys kiteytyy liturgisessa elämässä ja jatkuu sen ulkopuolella lähimmäisen rakkautena ja diakonisena palveluna. Kirkko kantaa vastuuta ihmisistä lähellä ja kaukana. Kirkossa tarjotaan sielunhoitoa ja tukea sitä tarvitseville. Kirkko kantaa yhteiskuntavastuunsa ja ottaa julkisessa keskustelussa kantaa arvojensa mukaisesti oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden puolesta.

Diakoniatyössä aineellinen ja hengellinen apu kohdistetaan niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisestikin erityisesti eniten tarvitseville ja niille, jotka ovat jääneet avustusjärjestelmien ulkopuolelle tai eivät saa riittävästi apua. Suunnitelmakaudella etenkin turvapaikanhakijat ja pakolaiset muodostavat yhden diakoniatyön keskeisistä kohderyhmistä.

Mittaviin diakoniatyön haasteisiin vastaa diakonia- ja lähetystyön kehittämissuunnitelma, jonka toteutukseen varataan riittävät resurssit.

3. Uudistuminen ja kehittyminen – kirkon kasvatuksellinen tehtävä

Lasten ja nuorten kohtaaminen ja aktivoiminen kirkon toimintaan on olennaisen tärkeää. Oman uskonnonopetuksen järjestäminen koulussa on vahvassa muutoksessa. Kirkon tulee omalta osaltaan järjestää systemaattista lasten ja nuorten uskonnollista kasvatusta etenkin siellä, missä oman uskonnon opetus ei toteudu toivotulla tavalla. Kodin ja kirkon yhteinen kasvatusvastuu on tiedostettava ja kirkollista perhetyötä on järjestettävä.

Kirkon vapaaehtoistyö tarvitsee uusien muotojen etsimistä ja vapaaehtoisten osaamisen kehittämistä.

Kirkon tehtävän toteuttamisessa korostuvat koulutus, kasvatus ja valmennus.

Teologikoulutus ja muu kirkollinen koulutus tulee säilyttää tasokkaana ja siihen tulee ohjata riittävästi resursseja.

Henkilöstön ja johtajuuden osaamista tulee lisätä. Esimieskoulutuksen ja muun täydennyskoulutuksen lisäksi uudistetaan toimintakulttuuria sekä palvelevaa asennetta ja kehitetään työyhteisöjä. Lisäksi hyödynnetään mentorointia ja työnohjausta sekä seurataan työhyvinvoinnin tasoa säännöllisesti. Kirkosta rakennetaan avoin ja vetovoimainen työpaikka.

4. Resurssit

Kirkon organisaation kehittämisen tavoitteena on resurssien tarkoituksenmukainen käyttö ja kestävä talous. Seurakuntien resursseja tulee käyttää pikemminkin toimintaan kuin rakennuksiin.

Kaikilla toiminnan tasoilla eli keskushallinnossa, hiippakunnissa ja seurakunnissa sekä kirkon järjestöjen ja muiden toimijoiden kesken jaetaan osaamista sekä voimavaroja. Päällekkäisiä toimintoja karsitaan ja haetaan yhteistyömuotoja.

Toimeenpano, seuranta ja arviointi

Jokainen seurakunta, luostari ja kirkollinen toimija kartoittaa suunnitelmakauden aikana seurakuntalaisten / jäsenistön / asiakkaiden odotuksia toiminnasta ja laatii oman toimintaohjelman, joka pohjautuu koko kirkon tavoite- ja toimintasuunnitelmaan ja jossa on huomioitu seurakuntalaisten tarpeet ja odotukset sekä seurakunnan / toimijan tilanne ja resurssit. 

Toimintaohjelmassa tulee hyödyntää yhteistyötä lähiseurakuntien ja muiden kirkollisten toimijoiden kanssa.

Tavoite- ja toimintasuunnitelman toimeenpanoa ohjaa kukin hiippakunta omalla alueellaan. Toimeenpanon toteutumista seurataan hiippakunnissa niiden laatimien suunnitelmien mukaisesti. Koko kirkon tasolla tavoite- ja toimintasuunnitelman toteutumista seurataan laajahkolla kyselyllä, joka toteutetaan suunnitelmakauden kolmantena vuotena. Tuloksista raportoidaan kirkolliskokoukselle. 

Seurakunnat arvioivat omaa toimintaansa vuosittain ja toteuttavat tuloksista nousevia, keskeisimpiä kehitystehtäviä.

Kirkon keskushallinnon palvelualueet vastaavat eri osasuunnitelmien laatimisesta ja päivityksestä uuden tavoite- ja toimintasuunnitelman mukaisiksi (diakonia ja lähetys, viestintä ja julkaisut, kasvatus, kulttuuriperintö ja kiinteistötoimi).

Seurakunnat jäsentävät vuosikertomukset tavoite- ja toimintasuunnitelman tavoitteiden mukaisiksi. Strategian mukaisen toiminnan tulee olla yhtenä kriteerinä päätettäessä seurakuntien toiminta-, peruskorjaus- ym. avustuksista.

Kirkolliskokoukselle esitetään vuosittain graafisessa muodossa keskeistä vertailevaa tilastotietoa kirkon jäsenistön kehityksestä (kastetut, vihityt, liittyneet, eronneet). Materiaalin tuottaa kirkon rekisteripalvelut. Tutkitaan mahdollisuus yhteisen kalenterijärjestelmän luomisesta siten, että sen avulla saadaan tiedot esimerkiksi ehtoollisella kävijöiden ja katumuksen sakramenttiin osallistujien määrästä.

Kirkon säännölliset työhyvinvointikyselyt mittaavat työyhteisön tilaa ja toimintaa. Tuloksista raportoidaan kirkolliskokoukselle ja tulokset käsitellään hiippakunnittain.