Hiippakuntakeskeinen hallintomalli

Kirkolliskokouksessa 25.11. hyväksytty päätös hiippakuntakeskeisestä hallintomallista.

Kirkon perusyksikkönä on hiippakunta (OrtL 6 §). Hiippakunta koostuu erikokoisista ja erilaisista seurakunnista. Hiippakunnilla voi olla erityispiirteitä ja erilaisia tehtäviä.

Ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa säädetään seurakunnan hallinnosta ja hallintoelimille määritellyistä tehtävistä. Papit, diakonit ja kanttorit valitaan nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Seurakuntien työntekijöiden työantaja on seurakunta. Kirkolliskokousedustajat valitaan nykyisen lainsäädännön mukaisesti.

Verkostoitunutta tehtävien hoitoa kaikilla tasoilla pitää kehittää kokonaisuutta palvelevalla tavalla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä päällekkäisyyksien karsimiseen.

Arkkipiispan kanslian mahdollisen Helsinkiin siirtämisen vaikutukset arkkipiispan kanslian resursseihin on arvioitava erikseen.

Vakiintuneita toimintatapoja on tarkasteltava ja tarvittaessa perustelluista syistä uudistettava.

Seurakuntia yhdistettäessä asianosaisten sekä päätöksentekoon osallistuvien on aina harkittava myös kappeliseurakunta -mallia.

Kirkollishallituksen pitää perehtyä tarkemmin evankelisluterilaisen kirkon seurakuntayhtymä -malliin. Sen soveltuvuutta ortodoksisen kirkon käyttöön hiippakuntatasolla on harkittava. Asiasta on toimitettava selvitys kirkolliskokoukselle 2016 tiedoksi.

Yhteistoimintaa lisätään hiippakunnissa piispojen johdolla käyttäen hyväksi OrtL 41 §:n 1 momentin mukaisia hiippakuntaneuvostoja. Yhteistoiminnan tarkoitus on tukea seurakuntia, monipuolistaa niiden toimintamahdollisuuksia ja tehostaa olemassa olevien resurssien käyttöä. Kirkkojärjestystä täydennetään siten, että yhteistoiminta mahdollistuu helpommin.

Kirkollishallitus on asettanut 18.4.2011 lakityöryhmän valmistelemaan tarvittavia säädösmuutoksia hallinnon uudistusta varten. Edellä mainittuja kirkkojärjestykseen tarvittavia täydennyksiä varten on käytettävä työryhmää. Hallintovaliokunta seuraa työn edistymistä. Kirkkojärjestyksen muutosehdotukset on esiteltävä kirkolliskokoukselle 2016.

Lisää aiheesta:

Edellä olevan kirkolliskokouksen päätöksen perusteluissa todettiin, että toimiva hallinto on väline kirkon tavoitteiden toteuttamiseen. Hyvään hallintoon kuuluvat kestävä ja tasapainoinen talous, hyvä johtajuus sekä toimiva organisaatio. Nyt tehty päätös tähtää siihen, että muutokset toimintatavoissa ja -kulttuurissa voidaan viedä välittömästi käytäntöön.

Päätöksen tavoite on kirkon eri toimijoiden yhteistyön vahvistaminen ja kestävän talouden turvaaminen. OrtL 41§ ja Kj 63 §:n kohdat 4 ja 8 määrittelevät, että hiippakunnan piispa ohjaa, tukee ja koordinoi yhteistyötä oman hiippakuntansa alueella.

Joustavuutta pitää lisätä hakemalla tarkoituksenmukaisia tapoja hoitaa yhteisiä toimintoja. Henkilöstöpolitiikkaa, rekrytointia, osaamisen ja työyhteisöjen toimintaa kehitetään yhteneväisten periaatteiden mukaisesti. Huomio keskitetään kirkon perustehtävään, jota joustava hallinto tukee.

Hiippakuntaneuvoston tehtävät

Hiippakuntaneuvoston keskeisenä tavoitteena on ohjata hiippakunnan alueella olevien resurssien käyttämistä kirkon ydintoiminnan vahvistamiseksi sekä jäsenten palvelujen turvaamiseksi ja monipuolistamiseksi. Hiippakuntaneuvosto ei puutu yksittäisten seurakuntien päivittäiseen toimintaan vaan seurakuntien operatiivinen johtaminen on kirkkoherrojen tehtävä ja seurakunnanneuvostot osallistuvat seurakunnan toiminnan johtamiseen. Hiippakuntaneuvoston tehtävistä on säädetty OrtL 41 §:ssä. Hiippakuntaneuvosto toimii piispan tukena erilaisissa tilanteissa.

Seurakuntien yhteistoiminta

Hallinnon selkiyttäminen ja tehostaminen turvaa kirkon voimavaroja pyhäkkökeskeisen aktiivisen jumalanpalveluselämän säilyttämiseen ja lähimmäisvastuun rakentamiseen lähellä ja kaukana.

OrtL 8 §:n mukaisesti seurakunnat voivat tehdä sopimuksia tehtäviensä hoitamisesta yhteisesti. Seurakunta voi sopimuksen perusteella hoitaa tehtävän myös toisen seurakunnan puolesta. Sopimuksessa voidaan määrätä, että viimeksi mainittu seurakunta saa valita luottamustoimeensa vaalikelpoisia jäseniä tehtävää hoitavan seurakunnan asianomaiseen toimielimeen.

HE 59/2006 8 §:n mukaisesti ”Tavoitteena on edistää ennen kaikkea jäsenmäärältään pienten seurakuntien yhteistoimintaa ja tehostaa seurakuntien toimintaa siten, että kaikille kirkon jäsenille voidaan taata seurakunnalliset peruspalvelut. Yhteistoiminnan avulla pienet seurakunnat voivat tarjota jäsenilleen sellaisiakin palveluita, joiden tuottamiseen niillä ei yksinään olisi mahdollisuutta. Yhteistoiminnan tarvetta korostaa se, että monet ortodoksisen kirkon seurakunnista ovat alueeltaan hyvinkin suuria, mutta jäsenmäärältään pieniä.”

Kappeliseurakunnat

OrtL 9 §:n mukaisesti seurakunnasta voidaan erottaa alue kappeliseurakunnaksi. Kappeliseurakunnan perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä kappeliseurakunnan muuttamisesta päättää hiippakunnan piispan esityksestä kirkollishallitus.

HE 59/2006 9 §:n mukaisesti ”Kappeliseurakuntien kautta on mahdollisuus tehostaa seurakunnallista toimintaa ja tuoda palveluja lähemmäksi seurakunnan jäseniä. Järjestelmällä pyritään myös sitouttamaan seurakunnan jäseniä omaan kirkkoonsa tai rukoushuoneeseensa. Tarvittaessa kappeliseurakuntien perustaminen voi myös edesauttaa seurakuntien yhdistämistä.”

Samalla, kun seurakunnat yhdistyvät ne voisivat muodostaa seurakunnan sisälle kappeliseurakunnan.

Seuranta

Kirkolliskokous seuraa kirkkojärjestyksen täydentämisen edistymistä ja uusien toimintatapojen toteutumista ja toimivuutta.