Rakkaat veljet ja lapset Herrassa

Rakkaat veljet ja lapset Herrassa,

Jumalan armosta ja rakastavan huolenpidon ansioista saamme huomenna astua Suuren Paaston kilpakentälle, sielujen kaikkein otollisimmalle ajalle kääntyä Herran puoleen.

Käsillä oleva aika on jatkuvan katumuksen aikaa; sillä joka päivä meille avautuu Jumalan mysteeri, pelastuksemme mysteeri. Tämän vuoksi pyhän paaston tarjoama mahdollisuus on piirteiltään erityinen: paastonajan täyttämä jumalallinen pyhyys kehottaa sielua uudistumaan ja tarkkailemaan itseään, jotta tulisimme tietoisiksi siitä, mikä elämässä on aineellista ja katoavaista ja samalla asteittain kiinnittymään siihen, mikä on ikuista ja hengellistä.

Katumuskanonissaan pyhä Andreas Kreetalainen puhuu symbolisesti ja kokoavasti paitsi itselleen, niin myös jokaiselle kiusausten ja tämän elämän harhapolkujen kanssa kamppailevalle sielulle. Tietoisena synnin haavoittaman sielun taakasta, pyhä Andreas huutaa tuskissaan: ”Sieluni, sieluni, nouse, oi miksi nukut!” Huuto havahduttaa huomaamaan turhuuden ja sanattoman kuolemanpelon: ”Loppu lähenee ja sinä hämmennyt.” Valaistunut runoilija kutsuu lähestyvän kuoleman edessä, kuoleman joka tulee öisen varkaan tavoin, odottamatta, itseään ja jokaista epävarmuuden hallitsemaa ja kiduttamaa sielua heräämään: ”Heräjä siis, että kaikkialla oleva ja kaikki täyttävä Kristus Jumala sinua armahtaisi.”

Ortodoksisten isien opetus kutsuu tänä kilvoittelun aikana meitä kaikkia tunnistamaan, keitä todella olemme, missä olemme ja minne olemme menossa. Meitä kutsutaan ymmärtämään ajallisen elämän turhuus ja katumaan kaikkea tähänastista Kristuksen evankeliumin ja armon lakia vastaan tekemäämme, kaikkea mitä olemme tietäen tai tietämättämme tehneet, kaikkea sanoin, teoin ja ajatuksin tekemäämme. Yksin näin voimme saavuttaa armon ja laupeuden, ja vain tällöin Herra, joka tuntee ihmisten sydämen ja mielen ja hänen syvimmätkin salaisuutensa, huolehtii meistä ja antaa anteeksi ajatukset, jotka johtavat meidät turhiin ja tarpeettomiin tekoihin.

Edessämme oleva kamppailu kiteytyy tarkkaavaisuuteen, uudistumiseen ja katumukseen. Katumuksen, omasta tilastamme tietoiseksi tulemisen ja synnintunnustuksen kautta elämämme kruunautuu syntien anteeksi antamisella, osallisuudella Pyhään Henkeen ja taivaan valtakunnan saavuttamisella. Sielun uudistuminen on yhtä kuin katuvaisen sielun omatunto, ja pohjimmiltaan se on Jumalan lahja.

Veljet ja lapset Kristuksessa,

meitä ortodoksisia kristittyjä kutsutaan suuren ja pyhän paaston taipaleelle, sielun tarkkailemisen ja tietoisen uudistumisen polulle, mutta näin myös todentamaan ikuista ortodoksista identiteettiämme. Tämä tarkoittaa, että meitä kutsutaan elämään ja kokemaan itse Kristus, rakastamaan ja kokemaan asiat hengellisesti ja kirkkona. Sillä vain elämällä Kristuksessa meillä on mahdollisuus uudistaa omatuntomme ja nousta aidon vapauden tasolle sekä saavuttaa erehtymätön mittapuu pelastuksellemme ja lohtumme perustalle.

Tämän siunatun ajan alussa Ekumeeninen patriarkka ja Kristuksen suuri kirkko vierailee hengellisesti jokaisen ortodoksisen ilman lohtua kamppailevan kristityn sielussa, jota tämän maailman ja lihan arvot ja nautinnot ahdistavat. Kuljemme kanssanne ja rukoilemme kuningasten kuningasta, herrojen Herraa, joka saapuu uhrattavaksi ja annettavaksi ruoaksi uskovaisille: Oi Herra, katso kaikki sydämeltään katuvat ja rauhalliset ortodoksiset uskovat otollisiksi kulkemaan edessämme aukenevan siunatun ajan ja kilpakentän poikki ja ”anna meille armoasi ja voimaasi, että me miehuullisesti tien päätettyämme saavuttaisimme ylösnousemuksesi suuren päivän, kaikki iloiten ja seppeleitä kantaen, ja lakkaamatta Sinua kiittäisimme.” (pyhän Teodoroksen runo, Triodion).

Siunaamme isällisesti kaikkia äitikirkon rakkaita ja uskollisia lapsia. Liittyen kanssanne yhteen rukouksessa ja esirukouksissa, kutsumme avuksemme kallisarvoisen ja elävöittävän Ristin voimaa; Jumalansynnyttäjän esirukouksien kautta kutsumme pyhiä enkeleitä ja kaikkia pyhiä, jotta me kaikki olisimme arvollisia omalle kutsumuksellemme elää ortodoksisina kristittyinä, ja näin riemuita ja kunnioittaa Herramme ylösnousemusta. Hänelle kuuluu kaikki valta, anteeksianto, arvostus, voima ja kunnia nyt ja iankaikkisesti. Aamen.

Rukoillen palavasti puolestanne Herran edessä

+ Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos

Käännös: Ari Koponen

Kuvat: Ekumeeninen patriarkaatti

25.2.2017

 

Tulostettava sivu