Herran temppeliintuomisen juhla 2. helmikuuta

Helmikuun toisena päivänä kirkko muistaa erästä Herramme Jeesuksen Kristuksen maanpäällisen elämän tärkeää tapahtumaa. Neljänkymmenen päivän ikäisenä Jeesus-lapsi, ihmiseksi syntynyt Jumala, tuotiin Jerusalemin temppeliin. Litaniastikiirassa lauletaan: ”Tänään Herran elävä temppeli, puhdas Jumalansynnyttäjä, tuo temppeliin luomakunnan Luojan ja lain antajan”.

Nainen, joka oli vasta synnyttänyt, ei Mooseksen lain mukaan saanut tulla pyhäkköön, sillä hänen katsottiin olevan rituaalisesti epäpuhdas. Poikalapsen kohdalla tämä ”äitiysloma” kesti 40 päivää, tyttölapsen syntymän jälkeen peräti 80 päivää. Kun puhdistautumisaika oli kulunut umpeen, oli äidin toimitettava lapsen puolesta temppeliin karitsa polttouhriksi ja kyyhky syntiuhriksi. Jos perheellä ei ollut varaa karitsaan, oli uhriksi toimitettava kaksi kyyhkystä. ”Pappi uhratkoon ne Herran edessä ja toimittakoon sovitusmenot, ja näin nainen on taas puhdas verenvuodosta.” (3. Moos.12:7)

Jumalansynnyttäjä, joka oli neitsyt ennen synnyttämistä, synnyttämisen aikana ja synnyttämisen jälkeen, ei luonnollisestikaan olisi tarvinnut tällaista puhdistautumista. Laille kuuliaisina Maria ja Joosef kuitenkin tulivat määräajan täytyttyä Jeesus-lapsen kanssa temppeliin mukanaan kaksi metsäkyyhkystä.

Hengen johdatuksesta Simeon, hurskas ja Jumalaa pelkäävä mies, tuli paikalle juuri silloin. Pyhä Henki oli ilmoittanut Simeonille, ettei hän kuole ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Kohdatessaan temppeliin tuodun pienen lapsen Simeon välittömästi tiesi hänelle annetun lupauksen tulleen nyt täytetyksi. Simeon otti lapsen syliinsä ja puhkesi kiitosrukoukseen:

”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk. 2:29–32)

Temppelissä oli myös naisprofeetta Hanna, joka ryhtyi ylistämään Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat lunastajaa. Vanhurskaat Simeon ja Hanna olivat kohdanneet Jumalan kirkkauden ja ikään kuin ennalta julistivat Vuorisaarnan totuutta: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan” (Matt. 5:8).

Temppeliintuomisen juhla tunnetaan myös nimellä ”Herran kohtaamisen juhla”. Ihmisen ja Jumalan kohtaaminen näyttäytyy meille historiallisena tapahtumana, vanhan ja uuden liiton kohtaamisena. Vuosisatoja Vanhan testamentin profeetat olivat odottaneet luvattua Messiasta. Simeon ja Hanna saivat nähdä tämän lupauksen toteutuvan. Kaikkien edeltäneiden sukupolvien edustajina he olivat silminnäkijöinä todistamassa vanhan päättymistä ja uuden alkamista, aikakauden murrosta, Jumalan valkeuden murtautumista maailmaan.

Temppeliintuomisen juhlan sanoma tiivistyy Simeonin kiitosvirteen, tekstiin, jota ei lueta vain tämän juhlan erityisissä juhlapalveluksissa. Kiitosvirsi luetaan tai lauletaan joka ikisessä ehtoopalveluksessa, joka ortodoksisessa kirkossa vuoden mittaan toimitetaan.

Kyse ei ole vain Simeonin ainutkertaisesta kohtaamisesta Jumalan kanssa. Kiitosvirsi pukee sanoiksi koko kristillisen kirkon yhteisen ja ylihistoriallisen eksistentiaalisen kokemuksen – Kristuksen kohtaamisen kokemuksen. Olemme yhtä aikaa matkalla mutta myös perillä. Olemme tämän langenneen maailman lapsia, mutta katseemme on jo kiinnitettynä pelastuksen valoon. Meillä on vielä edessämme pitkä ja vaivalloinen kilvoituksen tie, mutta samalla meidät on jo kasteessa liitetty Kristuksen ylösnousemuksen todellisuuteen.

Tätä ortodoksinen kirkko tarkoittaa, puhuessaan ”toteutumassa olevasta eskatologiasta”, kahdeksannen päivän todellisuudesta jo tässä ajallisessa elämässä. Ja tästä ikuisuusnäystä todistamme yhtyessämme vanhurskaan Simeonin kiitosrukoukseen.

Pastori Mikko Leistola

Kuva: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

1.2.2017

Tulostettava sivu