Ortodoksiseen kirkkoon liittäminen

Ortodoksiseen kirkkoon liittyy vuosittain noin tuhat ihmistä. Monilla kirkkoon liittymistä edeltää jopa vuosien mittainen harkintaprosessi, jonka aikana he seuraavat itsenäisesti kirkon elämää ja jumalanpalveluksia sekä tutustuvat kirkkovuoden rytmiin. Jotkut tutustuvat kirkkoon vierailemalla Valamon ja Lintulan luostareissa, toiset taas laulamalla kirkkokuorossa tai harrastamalla ikonimaalausta.

Tietty valmistautumisaika on aina kuulunut osaksi kirkkoon liittymistä. Jo alkukirkon aikana kasteeseen valmistauduttiin osallistumalla kasteopetukseen. Nykyisin seurakunnissa järjestettävää kirkkoon liittymisestä kiinnostuneille suunnattua opetusta kutsutaan katekumeeniopetukseksi. Siihen osallistuminen ei ole pakollista, mutta hyvin toivottavaa. Se on myös helpoin tapa perehtyä kirkon oppiin ja liturgiseen elämään.

Katekumeeniopetus toteutetaan useimmissa seurakunnissa syyskuusta pääsiäiseen ulottuvana ryhmäopetuksena. Sen tavoitteena on antaa osallistujille sellaista tietoa ja kokemusta, jonka pohjalta he voivat arvioida, haluavatko liittyä kirkkoon. Opetuksessa tutustutaan aktiivisesti ortodoksiseen jumalanpalveluselämään ja perehdytään esimerkiksi ortodoksiseen ihmiskuvaan, sakramenttiopetukseen ja dogmatiikkaan. Myös seurakuntayhteisö tulee opetuksessa tutuksi.

Käytännössä kirkkoon liittymistä harkitsevan on hyvä aloittaa prosessi ottamalla yhteyttä lähimmän ortodoksisen seurakunnan pappiin. Pappi osaa ohjata liittyjän joko katekumeeniopetukseen tai antaa hänelle muita ohjeita kirkon opetukseen, perinteeseen ja hengelliseen elämään tutustumista varten.

Ennen kirkkoon liittämistä liittyjän on valittava itselleen rippi-isä, sillä kirkon jäsenet osallistuvat säännöllisesti synnintunnustuksen eli katumuksen sakramenttiin. Toimittavan papin ei tarvitse olla aina sama, mutta hengellisen kasvun kannalta on suositeltavaa, että rippilapsen ja rippi-isän välinen suhde on mahdollisimman pysyvä ja pitkäaikainen. Pappia sitoo suhteessa aina ehdoton vaitiolovelvollisuus.

Liittyjä tarvitsee myös yhden aikuisen ortodoksikummin, joka toimii rippi-isän rinnalla uuden kirkon jäsenen opastajana ja esirukoilijana. Jos kirkkoon liittyjä ei itse tunne kummiksi sopivaa henkilöä, rippi-isä tai katekumeenipappi auttaa mielellään kummin löytämisessä. Pappi osaa opastaa myös nimikkopyhän eli taivaallisen esirukoilijan valitsemisessa. Nimeä kenenkään ei tarvitse kirkkoon liittymisen vuoksi vaihtaa.

Ennen kirkkoon liittymistä tuleva kirkon jäsen osallistuu ensimmäistä kertaa katumuksen sakramenttiin. Varsinainen kirkkoon liittäminen tapahtuu kasteen ja/tai mirhavoitelun sakramentin kautta. Jos liittyjä on aiemmin kastettu kristillisen kirkon jäseneksi, kastetta ei uusita, vaan toimitetaan pelkkä mirhavoitelu. Sen jälkeen liittyjä osallistuu ensimmäistä kertaa ehtoolliseen ja hänestä on tullut ortodoksisen kirkon täysivaltainen jäsen.

Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät uskonnonvapauslain mukaan pääsääntöisesti hänen huoltajansa yhdessä. Jos he eivät lapsen syntymän jälkeen päätä asiasta, huoltajana toimivalla äidillä on oikeus vuoden kuluessa lapsen syntymästä päättää yksin hänen liittämisestään kirkkoon. Avioerotilanteessa lapsen uskonnosta määrää se vanhempi, jolle on uskottu lapsen huolto. Oikeus voi antaa myös erillisen päätöksen siitä, kumpi huoltaja päättää lapsen uskonnollisesta asemasta.

Lasta ei voi kastaa tai liittää ortodoksisen seurakunnan jäseneksi, ellei ainakin toinen vanhemmista ole sen jäsen. 12 vuotta täyttänyt lapsi voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa siitä eronneeksi vain omalla suostumuksellaan. 15 vuotta täyttäneet voivat uskonnonvapauslain mukaan huoltajiensa kirjallisella suostumuksella liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan ja erota siitä. Vasta 18 vuotta täyttänyt päättää kirkkoon kuulumisesta itsenäisesti.

Tulostettava sivu