Ortodoksinen rukouselämä

Rukous on keskeinen osa kristityn elämää. Ortodoksinen rukouselämä muodostuu sekä yksityisestä että yhteisestä rukouksesta. Tietyssä mielessä nämä ovat kuitenkin yksi ja sama asia, sillä yksityinenkin rukous on osa koko kirkon rukousta, sillä rukous yhdistää kirkon jäsenet toisiinsa ja Kristukseen.

Yleisin ja yksinkertaisin ortodoksisen kirkon rukouksista on ristinmerkki. Oikean käden kolme ensimmäistä sormea liitetään yhteen muistuttamaan Pyhästä Kolminaisuudesta nimettömän ja pikkusormen painuessa vasten kämmentä ja muistuttaessa Kristuksen todellisesta jumaluudesta ja todellisesta ihmisyydestä. Sen jälkeen kosketetaan lyhyesti otsaa, rintaa, oikeaa olkapäätä ja vasenta olkapäätä. Lopuksi kumarretaan kevyesti.

Ristinmerkki on jo itsessään rukous ja pieni uskontunnustus. Se liitetään kuitenkin osaksi kaikkia muitakin rukouksia niin kirkossa kuin yksinkin rukoiltaessa. Ortodoksit tekevät ristinmerkin hyvin monenlaisissa tilanteissa – esimerkiksi kotoa lähdettäessä, ruokaa siunattaessa, työhön ryhdyttäessä, nukkumaan mentäessä tai kirkkoon astuttaessa. Näin kaikelle pyydetään Jumalan siunausta. Piispat ja papit siunaavat kansaa ja yksittäisiä ihmisiä kädellään tekemällä ristinmerkillä. Sormien asento muodostaa silloin Kristuksen kreikankielisen nimen lyhenteen, kirjaimet ICXC, Jeesus Kristus.

Yksityinen rukous nivoutuu ortodoksisessa kilvoituksessa osaksi jokapäiväistä elämää. Jokainen löytää omat tapansa rukoilla. Joku lukee esimerkiksi aamu- ja iltarukoukset rukouskirjasta (esimerkiksi Orologionista), toinen rukoilee päivän mittaan toistamalla mielessään toistuvasti lyhyitä rukoushuokauksia tai Jeesuksen rukousta (Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä). Myös psalmit ovat kirkon paljon käyttämiä rukouksia, jotka kuuluvat myös yksityiseen käyttöön yhteisen rukouselämän lisäksi. Rukoilla voi tietysti myös omin sanoin.

Kotona rukoillaan yleensä ikoninurkkauksessa tai yksittäisen ikonin edessä. Jos kotona on tuohuksia tai lampukka, siihen on hyvä sytyttää tuli muistuttamaan palavasta rakkaudesta Jumalaa ja pyhiä kohtaan.

Yhteiseen rukouselämään kuuluvat kirkon jumalanpalvelukset ja sellaiset kirkolliset toimitukset, joissa kirkon jäsenet kokoontuvat yhdessä rukoilemaan. Ortodoksisessa ajattelussa esimerkiksi kaste ei ole henkilökohtaisesta merkityksellisyydestään huolimatta olemuksellisesti yksityistilaisuus, vaan koko seurakuntaa ja kirkkoa koskeva palvelus, johon kokoonnutaan rukoilemaan kastettavan puolesta.

Esirukous niin elävien kuin poisnukkuneidenkin puolesta on tärkeä osa sekä yksityistä että yhteistä rukouselämää. Paitsi läheisiä, esirukouksessa tulisi muistaa myös niitä, joita ei osaa rakastaa – erityisesti niitä, joiden kanssa on riitaa.

Kirkko kokonaisuutena kantaa aina ja kaikkialla esirukousta kaikkien ihmisten ja koko maailman puolesta. Luostareissa koko maailmaan ulottuvien esirukousten kantaminen on aivan erityinen kuuliaisuustehtävä. Kirkon opetuksen mukaan myös Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria sekä kaikki pyhät rukoilevat meidän puolestamme. Heidän esirukouksiinsa vedotaankin jatkuvasti sekä yhteisissä jumalanpalveluksissa että yksityisessä rukouselämässä.

Tulostettava sivu