Ortodoksinen pyhäkkö

Suomessa on noin 150 ortodoksista pyhäkköä. Ne voidaan jakaa kahteen ryhmään: kirkkoihin ja rukoushuoneisiin, joita kutsutaan ortodoksisessa perinteessä nimellä tsasouna. Kirkon ja tsasounan erottaa käytännössä toisistaan siitä, että kirkossa kirkkosalin ja alttarin erottaa toisistaan kuvaseinä eli ikonostaasi. Tsasounasta puuttuu erillinen alttarihuone. Toiminnallisesti pyhäköt eivät viime kädessä juuri eroa toisistaan – kaikki kirkon jumalanpalvelukset voidaan tietyin ehdoin toimittaa myös tsasounassa.

Suomessa on useita vanhaa venäläistyyppistä kirkkoarkkitehtuuria edustavia kirkkoja. Esimerkiksi Helsingin hiippakunnan pääpyhäkkö, Katajanokalla sijaitseva Uspenskin katedraali ja Tampereen Pyhän Nikolaoksen ja Aleksanteri Nevskin kirkko on helppo tunnistaa ortodoksisiksi kirkoiksi niiden liekkiä kuvaavista kupoleista ja slaavilaista mallia olevista risteistä. Toisaalta maassa on myös huomattavasti arkisemmilta näyttäviä ortodoksisia pyhäkköjä – erityisesti sotien jälkeisen jälleenrakennusajan kirkot ovat arkkitehtuuriltaan hyvin vaatimattomia.

Sisätilojen osalta vaihtelu on vähäisempää. Ortodoksinen kirkko voi toki olla hyvin monen muotoinen – pohjaratkaisu voi perustua esimerkiksi suorakaiteen, basilikan, ristin, ympyrän ja kahdeksankulmion muotoon – ja sen ikonit voivat edustaa hyvinkin erilaisia tyylisuuntia. Kaikesta huolimatta kirkon sisätilojen järjestys noudattelee aina kirkon traditioon kuuluvia periaatteita.

Kirkon sisätilat voidaan jakaa kolmeen osaan: eteiseen, varsinaiseen kirkkosaliin ja alttariin.

Kirkkosalin takaosassa on yleensä paikka, jossa on myynnissä kirkkokynttilöitä eli tuohuksia. Sieltä löytyy myös esirukouspyyntojä varten painettuja listoja, joihin kirjoitetaan niiden nimet, joiden puolesta pyydetään rukoilemaan. Punaisella painetut listat on tarkoitettu elävien ja mustat edesmenneiden muistelemiseen.

Kirkkosalissa ei ole istumapaikkoja kaikille, sillä jumalanpalvelukseen osallistutaan terveydentilan sen salliessa seisten. Tarjolla olevat istuimet on tarkoitettu niille, jotka eivät kykene seisomaan tai jotka tarvitsevat palveluksen aikana pienen lepohetken.

Kirkkosalin keskellä on – ainakin kirkollisina juhlapäivinä – vinopöytä eli analogi, jolle on asetettu juhlan ikoni. Kirkkoon tullessaan ihmiset käyvät yleensä ensimmäisenä kunnioittamassa tälle pöydälle asetettua ikonia.

Kirkkosalin ja alttarin välissä on kuvaseinä eli ikonostaasi. Sen leveys ja korkeus voivat vaihdella kirkosta toiseen paljonkin, mutta keskeisimpien ikonien järjestys on samanlainen kaikissa ortodoksisissa kirkoissa.

Ikonostaasin keskellä oleviin pyhiin oviin on kuvattu Neitseen Marian ilmestys ja neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Pyhien ovien oikealla puolella on Kristuksen ikoni ja vasemmalla Jumalansynnyttäjän eli Neitsyt Marian ikoni. Pyhien ovien yläpuolella on yleensä Ehtoollisen asettamisen ikoni.

Kristuksen ikonin oikealla puolella on yleensä ylienkelin tai jonkun alkukirkon diakonin ikoni. Tämän ikonin kohdalla on samalla toinen alttariin johtavista sivuovista. Äärimmäisenä oikealla on yleensä sen tapahtuman tai pyhän ikoni, jolle kyseinen kirkko on pyhitetty. Jumalansynnyttäjän ikonin vasemmalla puolella on myös joko ylienkelin tai alkukirkon diakonin ikoni.

Kirkkosalin etuosassa, ikonostaasin edessä on usein koroke, jota kutsutaan soleaksi. Sen juurella, yleensä vasemmalla puolella on niin kutsuttu vainajien muistelupöytä, jonka edessä kirkkokansa rukoilee edesmenneiden puolesta. Tämän pöydän ja solean väliin on usein sijoitettu suurikokoinen Golgatan ristiä kuvaava ikoni.

Kuoron paikka on kirkossa usein kirkkosalin etuosassa.

Ikonostaasin takana sijaitsevan alttarihuoneen keskellä on alttaripöytä eli pyhä pöytä. Sen päällä toimitetaan ehtoollisen sakramentti. Alttarihuoneen vasemmalla laidalla on toinen pöytä, jota kutsutaan uhripöydäksi. Siinä valmistetaan ehtoollislahjat liturgiajumalanpalvelusta varten.

Näiden vakiintuneiden elementtien lisäksi kirkossa voi olla vaihteleva määrä seinille tai eri puolille kirkkosalia asetetuille analogeille sijoitettuja ikoneita. Suomessa on myös muutamia freskomaalattuja kirkkoja – esimerkiksi Espoon Tapiolassa sijaitsevan Pyhän Herman Alaskalaisen kirkon ja Joensuussa sijaitsevan Ortodoksisen seminaarin kirkon sisäseinät ovat koristeltu kauttaaltaan ikonein.

Ortodoksiseen pyhäkköön kuuluvat oleellisena osana myös kirkonkellot. Kellojen määrä vaihtelee pyhäköittäin yhdestä jopa neljääntoista kelloon. Kellot on sijoitettu joko kirkkorakennukseen tai erilliseen kellotorniin. Pääsiäisviikolla on perinteen mukaan kuka tahansa saanut soittaa kirkonkelloja Kristuksen riemullisen ylösnousemisen kunniaksi.

Tulostettava sivu