18.6.2017

Sävelmä
1. säv.
Paasto
Kala sallittu

m:t Leontios, Hypatios ja Teodulos (+ 73)

Polyeleon evankeliumi
Mark. 16:1–8

II ylösnousemusevankeliumi

Mark. 16:1–8

1 Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. 2 Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. 3 Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?" 4 Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois se oli hyvin suuri kivi. 5 Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. 6 Mutta nuorukainen sanoi: "Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. 7 Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'" 8 Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.

Epistola
Room. 2:10–16

Room. 2:10–16

Room. 2:10–16

10 Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, 11 sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. 12 Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. 13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. 14 Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. 15 Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. 16 Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.

Matt. 4:18–23

18.6.2017

Matt. 4:18–23

Siihen aikaan, 18 kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki kaksi veljestä, Simonin, toiselta nimeltä Pietarin, ja hänen veljensä Andreaksen. He olivat heittelemässä verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia. 19 Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." 20 He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. 21 Sieltä jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen, Sebedeuksen pojat. He olivat veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heidätkin. 22 He jättivät heti veneen ja isänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. 23 Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.

Päivän synaksario

Pyhä marttyyri Leontios ja hänen toverinsa Hypatios ja Teodulos

Pyhä Leontios oli kotoisin Kreikan alueelta. Hän palveli Rooman valtakunnan armeijassa keisari Vespasianuksen aikana (n. 69–79) ja tuli kuuluisaksi urhoollisuudestaan. Kun armeija oleili Foinikian Tripolissa, Leontios antoi sen ruokavarastoista apua myös köyhille, sillä kristittynä hän ei kestänyt nähdä heidän kurjuuttaan. Foinikian maaherra Adrianokselle kanneltiin tästä. Hän lähetti tribuuni Hypatioksen kahden sotilaan kanssa pidättämään Leontioksen siihen saakka, kunnes itse saapuisi kaupunkiin. Matkalla Hypatios kuitenkin sairastui korkeaan kuumeeseen. Yöllä enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Jos tahdot parantua, kutsu kolme kertaa avuksesi Leontioksen Jumalan nimeä.” Hypatios teki niin ja parani heti.

Kun Hypatios seuralaisineen saapui seuraavana päivänä Leontioksen luo, tämä otti heidät ystävällisesti vastaan esittäen ensin olevansa sen miehen ystävä, jota he etsivät. Hän kutsui heidät kotiinsa ja osoitti heille suurta vieraanvaraisuutta. Aterian jälkeen Hypatios näytteli hänkin ystävyyttä ja pyysi kesti-isäntäänsä esittelemään hänelle Leontioksen, jota hän kutsui ystäväkseen ja jumalien ystäväksi. Silloin Leontios heidän hämmästyksekseen totesi itse olevansa heidän etsimänsä mies. Hän sanoi olevansa Kristuksen sotilas, joka ei tahdo olla missään tekemisissä inhottavien epäjumalien kanssa. Tämän kuultuaan Hypatios ja toinen sotamiehistä nimeltä Teodulos lankesivat heti hänen jalkoihinsa ja pyysivät häntä vapauttamaan heidät epäjumalten palvelemisen saastasta sekä yhdistämään heidätkin Kristukseen. Kun Leontios rukoili heidän puolestaan, taivaalta alkoi sataa vettä. Sitä tarvittiin, jotta kaste saatiin järjestettyä.

Kasteen jälkeen Hypatios ja Teodulos kulkivat valkoisissa kastepuvuissaan kynttilät kädessä kaupungin keskustaan. Pakanat tuijottivat heitä vihamielisesti. Kun maaherra Adrianos saapui seuraavana päivänä kaupunkiin, hän vangitutti heidät kaikki kolme. Leontios rohkaisi kumppaneitaan kestämään iloiten koettelemukset, jotka johtaisivat heidät ikuiseen elämään. Yöllä he rukoilivat ja lauloivat yhdessä psalmeja.

Aamulla heidät vietiin maaherra Adrianoksen eteen. Leontios ilmoitti olevansa todellisen voittamattoman Valon lapsi ja Kristuksen sotilas. Vimmastunut maaherra määräsi, että hänen luunsa oli rikottava raipaniskuilla. Lyönneistä huolimatta pyhä Leontios pysyi horjumattomana ja lopulta hänet vietiin takaisin vankilaan. Sen jälkeen tuomioistuimen eteen saapuivat Hypatios ja Teodulos. Maaherra kysyi heiltä, miksi he olivat pettäneet keisarin. He vastasivat olevansa vastedes taivasten Valtiaan sotajoukoissa eikä mikään maailmassa saisi heitä enää palaamaan epäjumalten palvelijoiksi. Hypatios sidottiin kuulustelun jälkeen halstariin, jossa hänet poltettiin elävältä, ja Teodulosta iskettiin toistuvasti miekalla. Kidutusten aikana ei kummankaan suusta päässyt muuta huutoa kuin: ”Herra armahda!” Lopuksi maaherra määräsi heidät mestattaviksi.

Seuraavassa kuulustelussa maaherra uhkaili Leontiosta samoilla kidutuksilla, jotka olivat tulleet hänen seuralaistensa osaksi. Tähän Leontios vastasi, että kidutukset olivat heidän kruununsa ja takasivat heille iankaikkisen voiton. Hänet levitettiin pitkälleen maahan ja neljä sotilasta sai tehtäväksi lyödä häntä kepeillä. Kun kuuluttaja julisti: ”Näin rangaistaan niitä, jotka nousevat keisaria ja jumaliamme vastaan”, Leontios huusi: ”Te voitte tuhota minun ruumiini, mutta ette onnistu voittamaan minun sieluani!” Häntä kärvennettiin, mutta hän pysyi hiljaa rukouksessa silmät kohotettuina kohti taivasta. Sitten hänet ripustettiin maaherran määräyksestä ruoskittavaksi pää alaspäin ja iso kivi sidottiin hänen kaulaansa. Lopulta hänet vietiin takaisin vankilaan. Kun hän yöllä kiitti Jumalaa, enkeli saapui lohduttamaan ja rohkaisemaan häntä, jotta hän taistelisi hyvän taiston aina loppuun saakka.

Seuraavana päivänä Leontios oli yhtä päättäväinen kuin ennen kidutuksiaankin. Maaherra määräsi, että hänet oli sidottava käsistä ja jaloista neljään paaluun ja hakattava kuoliaaksi. Niin Leontios antoi sielunsa Jumalalle ylistäen Häntä iskujen keskellä. Uskovat hautasivat hänen ruumiinsa Tripolin sataman lähettyville, johon myöhemmin rakennettiin suuri basilika hänen kunniakseen. Siitä tuli pyhiinvaelluspaikka, jonne virtasi väkeä eri puolilta kristittyä maailmaa kunnioittamaan pyhän Leontioksen hautaa. Hänestä tuli Foinikian kunnioitetuin marttyyri ja yksi idän rakastetuimmista marttyyreista.[1]


[1] Pyhän Leontioksen elämäkerrasta on olemassa myös sellaisia erilaisia versioita, joissa tapahtumat sijoitetaan Fryygian Tripoliin tai Libyan Tripoliin.

Pyhät marttyyrit Markus ja Marcellianus

Pyhät marttyyrit Markus ja Marcellianus olivat kaksoisveljiä ja syntyään ylhäistä sukua. He olivat kääntyneet nuoruudessaan kristinuskoon ja palvelivat Rooman kirkkoa diakoneina.

Kristittyjen vainon puhjetessa Diocletianuksen hallituskauden alussa, vuoden 287 tienoilla, Markus ja Marcellianus heitettiin vankilaan, ja Rooman prefektin lähin avustaja Chromatius tuomitsi heidät mestattavaksi. Heidän ystävänsä onnistuivat viivyttämään tuomion täytäntöönpanoa kuukaudella toivoen saavansa heidät siinä ajassa uhraamaan epäjumalille. Heidät siirrettiin notaari Nicostratuksen taloon. Markuksen ja Marcellianuksen vaimot, pienet lapset ja vanhemmat, Tranquillinus ja Martia, yrittivät kyynelin ja vetoomuksin horjuttaa heidän päätöstään pysyä kristittyinä. Mutta myös Sebastianus-niminen kristitty, joka oli keisarin korkea virkamies, kävi joka päivä heidän luonaan ja rohkaisi heitä pysymään lujina.

Keskustelujen seurauksena kävikin niin, että kaksosveljesten sukulaiset ja notaari Nicostratus kääntyivät kristinuskoon. Vähän myöhemmin Chromatius vapautti vangitut, luopui virastaan ja vetäytyi itse maaseudulle.

Keisarin kristitty virkamies piilotti Markuksen ja Marcellianuksen, mutta erään luopion ilmiannon jälkeen heidät vangittiin uudelleen. Chromatiuksen seuraaja Fabianus tuomitsi heidät sidottaviksi paaluihin, joihin heidän jalkansa naulittiin. Vuorokauden kuluttua heidät lävistettiin keihäillä.

Pyhien Markuksen ja Marcellianuksen reliikit siirrettiin Balbinan katakombeista pyhien Kosmaksen ja Damianoksen kirkkoon, ja nykyisin niitä säilytetään Pyhän Praxedeksen kirkossa Roomassa.

Pyhä marttyyri Aitherios

Aitheriosta syytettiin kristinuskon harjoittamisesta keisari Diocletianuksen vainojen aikana. Hänet luovutettiin kuvernööri Eleusiuksen käsiin, jonka edessä hän rohkeasti tunnusti Kristuksen Herrakseen. Hänen kiduttajansa polttivat hänen kehoaan tulisilla soihduilla, iskivät tulikuumia nauloja hänen kainaloihinsa, selkäänsä ja rintaansa sekä ripustivat hänet riippumaan nenästään ja vielä asettivat hänet makaamaan tulipunaiseksi kuumennetulle rautalevylle. Kun pyhä marttyyri Aitherios enkelin varjelemana kesti hengissä kaikki kidutukset, hänet lopulta mestattiin. Tämä tapahtui 300-luvun alkuvuosina.

Pyhittäjä Leonti, Kiovan luolaluostarin kanonarkki

Pyhittäjä Leonti tuli Kiovan luolaluostariin hyvin nuorena. Hänellä oli kaunis lauluääni ja hänet määrättiin kanonarkiksi eli esilaulajaksi luolaluostarin pääkirkkoon. Hänellä oli aina rukous huulillaan, ja hän osoitti elämässään suurta itsehillintää ja kuuliaisuutta. Pyhittäjä Leonti nukkui pois melko nuorena 1300-luvulla. Hänen reliikkiensä äärellä luostarin etäisissä luolissa on tapahtunut paljon ihmeitä.

Pyhittäjä Leontios Mirhanvuodattaja, Athoslainen

Pyhittäjä Leontios Mirhanvuodattaja oli kotoisin Argoksesta Peloponnesoksen niemimaalta Kreikassa. Hän luopui maailmasta, vetäytyi Dionysioksen luostariin Pyhällä vuorella ja kilvoitteli siellä 60 vuotta poistumatta luostarista kertaakaan. Leontios omisti kaiken aikansa kohottaakseen sielunsa Jumalaa kohden. Hänen loputtoman kärsivällisyytensä palkaksi Jumala soi hänelle erottelukyvyn ja profetoimisen lahjan.

Pyhittäjä Leontios pääsi siunattuun lepoon 85 vuoden iässä vuoden 1580 tienoilla. Myöhemmin hänen reliikeistään alkoi valua tuoksuvaa mirhaa.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.