Uskonnonopetuksen uudet tuulet

Ensi vuonna voimaan astuva uusi peruskoulun opetussuunnitelma muuttaa käsityksiä oppimisesta. Oppilasta ei nähdä enää passiivisena opettajan antaman tiedon vastaanottajana, vaan itse itsestään vastuuta ottavana aktiivisena toimijana. Uudet käsitykset vaikuttavat myös ortodoksiseen uskonnonopetukseen.

Myös uudet sähköiset ylioppilaskirjoitukset haastavat uskonnonopetuksen. Pelkkien esseevastausten aika on ohi, ja uudenlaisissa kokeissa tehtävänä saattaakin olla vaikkapa videokuvan tulkitseminen. Teknisten välineiden käyttöä ja uudenlaisia tehtäviä onkin syytä harjoitella jo perusopetuksessa.

– Jos uskonnonopetus jää 1800-luvun metodeihin, se menettää mielenkiintonsa, millä voi olla pitkäaikaisia seurauksia. Samat sisällöt voidaan oppia myös toisella tavalla, jolloin oppilaiden motivaatio kasvaa, toteaa Lappeenrannan kaupungin kasvatus- ja opetustoimessa Saimaan mediakeskuksen kouluttajana toimiva Petja Pyykkönen.

Käytännössä uudenlainen opettaminen tarkoittaa esimerkiksi työelämää muistuttavaa projektityöskentelyä. Myös uusi viestintäteknologia on kasvavassa määrin läsnä kouluissa, aivan kuten muuallakin yhteiskunnassa.

Ortodoksiselle uskonnonopetuksessa uusi teknologia on jo arkipäivää esimerkiksi Ortoboxi-sivuston kautta. Ortoboxi on kahden uskonnonopettajan, Kirsi Vuomajoen ja Ulla Puhakan, harrastuspohjalta työstämä oppimis- ja ajanvieteympäristö verkossa. Sivusto on auttanut opettajia muun muassa vastaamaan ortodoksiselle uskonnonopetukselle tyypillisen yhdysluokkaopetuksen haasteisiin.

– Opettajat hyödyntävät boxia oppilaiden eriyttämisessä. Boxista löytyy esimerkiksi lisätehtäviä nopeimmille, Vuomajoki ja Puhakka kertovat.

Myös oppilaat ovat antaneet sivustosta yksinomaan positiivista palautetta.

– He ovat jopa tutustuttaneet luokkatovereitaan Ortoboxin maailmaan ja käyvät sivustolla myös omalla ajalla. Toivon mukaan heille on saatu välitettyä sivuston kautta kuva siitä, että vaikka he ovat pieni vähemmistö, niin heidän vuokseen koetetaan kehittää ja keksiä kaikkea kivaa, Vuomajoki ja Puhakka toteavat.

Ortoboxi-sivustolta löytyy käytännön esimerkkejä pelipedagogiikan käytöstä. Pelipedagogiikassa lauta- tai videopelaamisesta tuttuja elementtejä siirretään oppimiseen. Ortoboxissa se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi peliä, jossa tutustutaan papiston vaatetukseen pukemalla itse virtuaalipappia.

– Tämän hetkinen keskustelu uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta maallistuneessa maailmassa haastaa opettajia todella. Uskonto mielletään jokseenkin vakavaksi ja ehkä tylsäksikin oppiaineeksi - vaikka oppilaille tehdyt kyselyt toista osoittavat. Ehkäpä pelillisyyden kautta on helpompi lähteä tutustumaan kirkkoon ja sen sanomaan, ja näyttää, että on erilaisia tapoja lähestyä aihetta, Vuomajoki ja Puhakka pohtivat.

Pelipedagogiikka antaa oppilaalle mahdollisuuksia saavuttaa onnistumisen kokemuksia itse tekemällä. Se tuntuu oppilaista usein motivoivalta, ja oppiminen tapahtuu kuin itsestään tekemisen ohessa. Oppilaan onnistuessa pelistä saa usein välittömän positiivisen palautteen, mikä innostaa entisestään. Yksi pelien hyvistä puolista on myös se, että ne aktivoivat oppilaita: pelatessa ei pärjää tekemättä mitään.

Puhakka ja Vuomajoki uskovat pelillisyydellä olevan positiivisia vaikutuksia paitsi oppimiseen, myös uskonnonopetusryhmien yhteishenkeen.

– Kun Ortoboxiin suunnitellaan pelejä, emme aina ajattele niitä opetus-, vaan ajanvietepeleinä, sillä haluamme tuoda tunneille uskonnonryhmää yhteen hitsaavia mukavia hetkiä. Silti niistä tulee aina opetuspelejä, sillä vähintäänkin piilo-oppimista tapahtuu, kun peli käsittelee omaa uskontoa

Myös Pyykkösellä on hyviä kokemuksia peleistä uskonnonopetuksessa.

– Oppilaat ovat esimerkiksi pelanneet tablet-laitteillaan ulkona Raamattu-peliä, jossa koulun lähimaastoon on asetettu virtuaalisia rasteja. Kun oppilas saapuu rastille, tablet-laitteen GPS tunnistaa tämän ja avaa laitteen ruudulle Raamattu-aiheisen tehtävän. Riittävästi tehtäviä suoritettuaan, oppilas pääsee seuraavalle ”levelille”, kunhan on ensin kukistanut kentän loppuvastustajan eli loppuhaasteen.

Koulumaailman ja yhteiskunnan muutokset ovat johtaneet siihen, että luennointiin perustuvasta opetustyylistä on luovuttava ja uutta teknologiaa omaksuttava, jotta oppilaat oppivat niin ympäröivän maailman kuin ylioppilaskokeidenkin edellyttämiä taitoa. Puhakka ja Vuomajoki kuitenkin muistuttavat tiettyjen asioiden pysyvän samoina vuodesta toiseen.

– Opetuksessa pitäisi keskittyä ainakin ajattomiin aiheisiin: miten olla ja elää toisten ihmisten kanssa yhteisessä maailmassa.

Teksti: Maria Kasdaglis

Kuva: Petja Pyykkönen

12.8.2016

Tulostettava sivu