Hiippakuntamme teologinen sihteeri väittelee teologian tohtoriksi

Jelisei Heikkilän väitöstilaisuus alkaa Helsingin yliopiston päärakennuksen auditorio XIII:ssa lauantaina 28.11. kello 10.

Hiippakuntamme teologinen sihteeri Jelisei Heikkilän käytännöllisen teologian alaan kuuluva väitöskirja Canonical Development through Dialogue: Marriage and Divorce in the Pre-Conciliar Period and in the All-Russian Church Council of 1917-1918 tarkistetaan julkisessa väitöstilaisuudessa lauantaina 28. marraskuuta 2015.

Tilaisuus alkaa Helsingin yliopiston päärakennuksen auditorio XIII:ssa kello 10. Vastaväittäjinä toimivat Aleksanteri instituutin johtaja, professori Markku Kivinen ja Turun yliopiston oikeushistorian professori Mia Korpiola. Kustoksena toimii professori Jyrki Knuutila.

Pietari Suuren uudistukset vuodelta 1721 muuttivat radikaalisti koko Venäjän valtiota. Lähes kaksisataa vuotta Venäjän ortodoksisen kirkon kanoniseen ja juridiseen statukseen vaikuttaneet muutokset kulminoituivat 1900-luvun alun sosiaalisen ja kirkollisen kulttuurin murrokseen ja nostivat merkittäviä avioliittoa ja avioeroa koskevia kirkko-oikeudellisia kysymyksiä.

Käsillä olevan työn fokus on tutkia miten näitä kysymyksiä käsiteltiin Venäjän ortodoksisen kirkon vuoden 1917-1918 kirkolliskokousta edeltävänä aikana ja itse kirkolliskokouksessa.

Kirkolliskokousta edeltävä liikehdintä 1900-luvun alussa käsitti Venäjän kirkon ensimmäisen ja ainoan kokemuksen avoimesta, dialogisia elementtejä sisältäneestä keskustelusta joka kosketti kirkollisen elämän kaikkia puolia.

Työn lähdeaineistosta – Pyhän Synodin dokumenteista ja säädöksistä, kirkolliskokouksen ja sitä valmistavan ajan materiaaleista – nousevat esiin seuraavat avioliittoa ja avioeroa koskevat kysymykset: Miten Venäjän ortodoksinen kirkko ymmärsi valtion lain suhteessa sen omaan kirkolliseen lakiin ja miten vanhaa avioliittoa koskevaa kanonista traditiota tulkittiin Venäjällä?

Tutkimalla avioliiton kanonisia näkökohtia 1900-luvun alun Venäjän ortodoksisessa kirkossa, erityisesti maallisten lakien ja kirkko-oikeudellisten kommentaarien valossa, on mahdollista luoda kuva mallista joka lopulta muotoutui vuoden 1917-1918 kirkolliskokouksen jälkeen. Byrokratia näyttää olleen ainainen kirkon ja kansan, kuten myös kirkon ja valtion välinen este. Kirkolliset säädökset yhdistettiin siviililakiin, joka loi valtion näkökohtien mukaisen avioliittolakinormiston. Tämä johti Venäjällä tilanteeseen, jossa avioeroa ennen vuoden 1917 bolsevikkivallankumousta oli vaikea saada.

Lopulta vallankumous tuhosi avioliiton uskonnollisen instituution, joka oli ollut Venäjän oikeuslaitoksen suojelema kahdensadan vuoden ajan. Vihamielisyys perinteisiä kristillisiä perhearvoja kohtaan alkoi vallita sosiaalista ilmastoa Venäjällä vallankumouksen jälkeen, ja tämä myös heijastui Venäjän ortodoksisen kirkon avioliittosäädöksissä.

Tutkimus osoittaa, että vuoden 1917-1918 kirkolliskokouksen jälkeen Venäjällä syntyi uusi ‟avioeromalli . Venäjän ortodoksinen kirkko ei välittömästi lakkauttanut aiemmin käytössä ollutta byrokraattista mallia, etenkään vuoden 1918 avioerotapauksissa, mutta uudet pastoraaliset erityispiirteet sisällytettiin malliin. Erohakemuksessa täytyi olla osoitettuna yksi hyväksyttävä eron syy, kuten myös yksityiskohtainen ja paikkansapitävä todistus niistä olosuhteista missä avioliitto kariutui.

Kirkolliskokousta edeltävällä ajanjaksolla vakiintuneet kirkko-oikeudelliset arvot ja normit säilyivät tässäkin asiayhteydessä. Ne avioeron syyt, jotka eivät olleet kanonien ja niiden auktoritatiivisten tulkitsijoiden oikeuttamia, eivät myöskään olleet laillisesti hyväksyttäviä syitä kirkolliselle avioerolle Venäjällä. Kirkolliskokouksen lopullinen päätös hyväksyttävistä avioeroperusteista osoittaa, että kirkko oletti säilyttävänsä täydellisen avioliittoa koskevan toimivaltansa entiseen tapaan.

 

Tulostettava sivu