Metropoliitta Ambrosiuksen radiohartaus Jumalansynnyttäjän suojeluksen päivänä 1.10.2016

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Syntymäpäivä on meille ihmisille, samoin juhlapäiväänsä viettävän omaisille ja ystäville, ilon ja kiitoksen juhla. Silloin muistelemme, mitä kaikkea elämässä on saatu nähdä ja kokea, sekä mitä päivänsankari on saanut aikaan. Kristittyinä katsomme erityisesti sitä, miten Jumala on ihmisen elämän hyvät ponnistelut siunannut. Ortodoksisessa perinteessä emme kuitenkaan muistele niinkään ihmisen syntymäpäivää. Enemmänkin juhlimme nimipäivää, joka on meidän taivaallisen suojelijamme ja esirukoilijamme juhlapäivä kirkon vuotuisessa kalenterissa. Myös suomalainen nimipäiväkalenteri oli alun perin katolinen pyhimyskalenteri.

Pyhät ihmiset ovat meille kristityille hengellisen kasvun esikuvia. Heidän joukossaan aina ensimmäisenä muistelemme Jumalanäitiä, jonka suojeluksen juhlaa ortodoksinen kirkko tänään viettää. Neitsyt Marian elämää leimasi uskollisuus ja kuuliaisuus Jumalan tahdolle. Hän on malli hiljentymiselle ja rukoukselle. Samalla hän on koko kirkon hengellisiä vertauskuvia.

Mitä olisimme ilman Jumalansynnyttäjää, Neitsyt Mariaa? Tai olisiko kirkkomme ilman mirhantuojanaisten todistusta sellainen kuin se on tänä päivänä? Mitä olisi oman aikamme Venäjän kirkko ilman miljoonia babushkoja – mummoja, jotka kommunismin sortoa uhaten rukoilivat ja toivat lapsenlapsensa salaa kasteelle? Mitäpä olisi oma elämämme ilman äidin rakkautta ja esirukousta?

Kunnioitamme Theotokosta, jumalansynnyttäjää, jolla nimellä varsinkin ortodoksinen kirkko häntä kutsuu, erityisesti sen vuoksi, että hänen äitiytensä oli välttämätön Jumalan tulemiselle ihmiseksi Kristuksessa. Hänen pyhyytensä on aina suhteessa Kristukseen. Emme erota häntä hänen pojastaan, vaan aina kun laulamme ”Siunattu olet sinä naisten joukossa” teemme sen lisäämällä siihen sanat "ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä, sillä sinä olet synnyttänyt sielujemme Pelastajan”. Idän kirkko on enemmänkin pyrkinyt olemaan vaiti kuin opillisesti pohtimaan sitä kunniaa, joka Marialla nyt on taivaassa.

Kunnioitamme Jumalanäitiä yhtä hyvin hänen hurskaan elämänsä vuoksi. Siksi, että hän nöyryydessä ja kuuliaisuudessa Jumalaa palvellen oli valmis Kristuksen äidiksi. Hän on myös meidän äitimme. Hänen pyhyytensä ja kirkkautensa on paljon suurempaa kuin se, mitä me normaalisti voimme ympärillämme nähdä ja kokea.

Myös meitä, jotka vietämme Jumalanäidin juhlaa, on kutsuttu seuraamaan hänen esimerkkiään. Kirkkoisä Simeon Uusi teologi sanoo, että Neitsyt Maria synnytti Kristuksen fyysisesti, mutta meidän tulisi synnyttää hänet hengellisesti, mikä sekin on yhtä todellista.

Marian koko elämä viitoitti tietä sellaiselle ihmisyydelle, joka täydellisesti pyrkii uskollisuuteen Jumalalle. Tämä sama uskollisuus on myös meidän tehtävämme ja päämäärämme. Pyhät ihmiset näkivät ja kokivat Jumalan valon, hyvyyden ja rakkauden. Ehkäpä mekin saamme kokea saman, kun sitä kaipaamme.

Rukoilemme:

Kiitämme hyvää ja ihmisiä rakastavaa Jumalaa elämän lahjasta ja kaikesta hyvästä mitä olemme saaneet. Pyydämme jumalanäidin Marian ja kaikkien pyhien ihmisten esirukouksia ja varjelusta toinen toisillemme ja rauhaa maailmalle. Aamen.

Tulostettava sivu