Pyhittäjä Mikael Novgorodilainen, Kristuksen tähden houkka

Johannes Kastajan syntymäjuhlan aattona vuonna 1412 Klopsin luostariin Novgorodin lähistölle ilmestyi tuntematon munkki. Hän sulkeutui pappismunkki Makarin keljaan ja jäljensi siellä kynttilänvalossa Apostolien tekojen kirjaa. Igumenin ja munkkiveljien koputukseen ja rukoukseen hän vastasi aamenen[1] sijaan toistamalla saman rukouksen eikä avannut ovea. Lopulta veljet mursivat keljan oven auki. Kaikkiin kysymyksiin ”kuka sinä olet?” ja ”mistä olet tullut” tuntematon vanhus vastasi vain toistamalla heille samat kysymykset, niin että veljet kavahtivat ja alkoivat luulla häntä Paholaisen aikaansaamaksi haamuksi. Igumeni kuitenkin rauhoitti heitä vakuuttamalla, että tuntematon vanhus oli Jumalan lähettämä pyhittäjäisä ja käski antaa hänelle keljan.

Vanhus asettui luostariin ja eli kuuliaisena igumenille ja veljestölle. Kukaan ei tiennyt, kuka hän oli ja mistä oli tullut, mutta kaikki näkivät, että hän oli todellinen kilvoittelija. Hän valvoi yöt läpeensä ylistäen Jumalaa, käytti ravinnokseen vain vettä ja leipää, eikä niitäkään joka päivä, ja osallistui joka viikko pyhään ehtoolliseen. Kun veljestö ja igumeni alkoivat kunnioittaa häntä, hän kätki hyveensä teeskentelemällä houkkaa.

Vuonna 1419 Dimitri Donskoin nuorempi poika ruhtinas Konstantin tuli Klopsin luostariin viettämään Kristuksen kirkastumisen juhlaa. Ruokailun aikana igumeni pyysi vanhusta lukemaan päivän tekstin. Kun ruhtinas kuuli lukijan äänen, hän nousi katsomaan tätä lähemmin ja tunnisti hänet sukulaisekseen, joka oli kadonnut jäljettömiin. Tultuaan ilmi vanhus tunnusti olevansa ruhtinaallista sukua ja nimeltään Mikael.

Muutaman vuoden kuluttua ruhtinas Konstantin tuli uudelleen Klopsin luostariin. Hän oli joutunut suuriruhtinaan epäsuosioon ja menettänyt läänitystilansa ja pyysi apua luostarin igumenilta ja sukulaiseltaan Mikaelilta. Mikael ei sanonut hänelle mitään muuta kuin kehotti rakennuttamaan kivikirkon keskelle luostaria. Ruhtinas tarttui toimeen. Samana päivänä kun kirkko vihittiin käyttöön, hän sai kutsun tulla Moskovaan ottamaan haltuunsa perintötilansa.

Pyhittäjä Mikael sai Jumalalta selvänäkemisen ja ihmeiden tekemisen lahjan. Jo ennen luostariin tuloaan hän oli ilmoittanut Novgorodissa tapaamalleen pojalle, että tästä tulee Novgorodin arkkipiispa Joona (5.11.). Myöhemmin hän tiesi ennalta arkkipiispa Eufimin ja ruhtinas Dimitri Šemjakan kuoleman. Kuivuuden aikana hän sai rukouksellaan lähteen puhkeamaan luostarin lähelle ja luostarin viljavaraston riittämään, vaikka viljaa jaettiin säästelemättä nälkää näkeville. Hän myös profetoi 40 vuotta etukäteen, että Novgorod menettäisi itsenäisyytensä.

Autuas Mikael kuoli rauhassa noin vuonna 1456. Kuolemaisillaan ollessaan hän ei murehtinut elämänsä päättymistä, vaan oli kuin matkalainen, joka pitkään taivallettuaan oli iloiten palaamassa kotimaahansa.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.


[1] Luostarissa toisen keljaan mentäessä on tapana lausua Jeesuksen rukous ”Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä”. Keljassa olija vastaa lausumalla ”Aamen”, mikä tarkoittaa lupaa astua sisään.

Printer-friendly version