Ortodoksisen kirkon käsityksen mukaan jokainen ihminen heijastaa jossain määrin Jumalan pyhyyttä. Jotkut kristityistä heijastavat Jumalan pyhyyttä muita enemmän ja siksi heidät nostetaan esimerkeiksi kristillisestä elämästä ja uskosta. Nämä pyhät ovat ihmisiä, jotka kilvoittelun ja Jumalan armon kautta ovat tulleet osalliseksi Jumalan pyhyydestä.
Kirkon opetuksen mukaan yksin Kristus-Jumala on synnitön. Kirkon kalenteriin esirukouksissa muisteltaviksi merkityt pyhät ihmiset ovat siis myös olleet syntisiä, mutta toisaalta samalla kasvaneet kohti Jumalan kuvan kaltaisuutta niin, että heissä on tullut ilmi pyhyys erityisellä tavalla.
Ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan pyhät ihmiset rukoilevat Jumalaa meidän puolestamme, samoin kuin tekivät elinaikanaankin. Me pyydämme heiltä esirukouksia, koska tiedämme, ettei kirkon jäsenten keskinäinen rakkaus ja yhteys katkea ruumiilliseen kuolemaan.
Pyhät ovat tärkeitä esikuvia hengellisessä kilvoituksessa, jonka päämäärä on pyhittyminen. Erityisen läheinen suhde ortodoksilla on omaan taivaalliseen esirukoilijaansa eli pyhään, jonka nimeä hän kantaa. Yhteinen nimi liittää ihmisen hengelliseen suhteeseen pyhän kanssa. Ortodoksisen kirkon jäsen kääntyy rukouksessa erityisesti taivaallisen esirukoilijansa puoleen.
Suurta osaa ortodoksisen kirkon pyhistä muistellaan myös katolisessa maailmassa.