Patriarkan homilia

Hänen Pyhyytensä Ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen saarna Suuren ja Pyhän Synodin liturgiassa helluntaina 19. kesäkuuta 2016 Pyhän Menaksen katedraalissa Kreetan Irakliossa.

Pyhät veljet ja ortodoksisten paikalliskirkkojen johtajat Aleksandrian Teodoros, Antiokian Johannes, Jerusalemin Teofilos, Moskovan Kirill, Serbian Irinej, Romanian Daniel, Bulgarian Neofit, Georgian Ilja, Kyproksen Krysostomos, Ateenan Hieronymos, Varsovan Sawa, Tiranan Anastasios, Prešovin Rastislav yhdessä kirkkojenne delegaatioiden jäsenten kanssa.

Teidän kunnianarvoisuutenne Kreikan tasavallan presidentti. Korkeasti pyhitetty Kreetan arkkipiispa Ireneos ja Kreetan pyhän kirkon synodin jäsenet. Arvoisat isät ja veljet. Siunattu ortodoksinen papisto ja maallikot kaikkialle maailmassa.

Ilon päivä on laskeutunut yllemme tänään, kun vietämme historiallista kirkon syntymäpäivää, Pyhä Hengen luomaa helluntaijuhlaa. Me ortodoksisten paikalliskirkkojen johtajat olemme tänään kokoontuneet veljellisesti pyhään liturgiaan, jotta voisimme sen voimalla tehdä työmme ja kantaa vastuumme yhden ortodoksisen kirkon kansalle ja koko maailmalle alkavassa Pyhässä ja Suuressa Synodissa.

Tänä ykseyden päivänä olemme kaikki uskon yhteydessä sakramenttien kautta ja nyt ”murramme yhteisesti Pyhän leivän”. Tämä pyhä eukaristia todellakin vahvistaa näkyvästi ortodoksisen kirkon yleismaailmallisuuden ja ykseyden.

Helluntain tapahtumat koettiin Jerusalemissa, jossa alkoi kirkon historiallinen matka koko ihmiskunnan historian pyhittämiseksi. Apostolit ja heidän kastamansa kolme tuhatta kristittyä muodostivat ensimmäisen kirkon, joka on Kristuksen Jumalihmisyyden todistus edelleen kaikille kirkon jäsenille.

Myös me olemme tänään tuossa samassa tulisten kielten inspiraatiossa yhdessä kirkossa ja yhdessä ruumissa, vaikka tulemmekin erilaisista kansallisista, kielellisistä ja kulttuurisista perinteistä. Kristus, Jumala ja mies, ”esikoinen suuressa veljesjoukossa” (Room. 8:29) on jokaisessa meissä.

Tämä päivä on jumalallisen taloudenhoidon täyttymyksen päivä, koska helluntaijuhlana ja sen jälkeen ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5). Kristus on yksi ja me kaikki olemme Hänen osiaan: ”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo” (1. Kor. 12:11).

Eroistamme huolimatta jokainen ortodoksinen kirkko ja jokainen ortodoksikristitty on osa yhtä ruumista, jossa jokainen palvelee lahjoillaan. Me emme voi katsoa toisiamme epäluuloisina tai vihastuksissa, vaan iloita veljemme lahjoista kuin omistamme, sillä kuten Makarios Egyptiläisen sanoo: ”Veljeni aarre on myös minun aarteeni”.

Jokaisella ortodoksisella kirkolla on lahjansa, jonka se tuo Kristukselle. Silmä ei voi sanoa kädelle ”En tarvitse sinua”, eikä pää voi puhua niin jaloille. Kirkossa ei ole yksittäisiä paikalliskirkkoja, jolla olisi omia oikeuksiaan.

Yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko tarvitsee jokaista jäsentään ja jokainen tämän kirkon osa ei voi olla itsenäinen niin, että se jättäytyisi koko kirkon täyteyden ulkopuolelle erityisesti juuri näinä aikoina.

Kunnioitetut veljeni! Taisteleva kirkko maanpäällä on helluntain ylähuoneen jatkumo ja juuri se kirkko on kutsuttu tänne tänään. Me kuvaamme yhdessä Kristuksen mystistä ruumista, joka kautta kaikkien aikojen vapauttaa ihmiskunnan kärsimyksistä ja vaikeuksista.

Me olemme yhtä taivaallisen ja voittavan kirkon kanssa yhdistämällä helatorstain kontakin sanoin ”maanpäällisen taivaallisen kanssa”. Tämä on ortodoksisen kirkon kutsumus.

Tämä helluntaijuhla on sen saman totuutta ja pyhittymistä jakavan Lohduttaja-Hengen avuksihuutamisen päivä, josta Herramme kertoi jäähyväisrukouksessaan Getsemanen puutarhassa. Herramme anomus on täyttynyt tänään suurena helluntaijuhlana, jolloin ihmiskunta sekä hajaannuksessa elävä ja ykseyttä janoava maailma saa itsensä maailman elämän edestä antaneen Jumalan Pojan pelastuksen lahjan.

Ortodoksisen kirkon lahja ja siunaus on Pyhän Hengen antama totuuden aarre, joka on täyttänyt koko maailman. Tästä lahjasta kirkko on velvoitettu todistamaan maailmalle rakkaudessa ja ykseydessä sillä tavalla, että siihen kätkeytyvä toivo tulee oikeasti esille.

Me emme ylpeile kirkon totuudella. Me tunnemme yhtäältä sen mahtavuuden mutta toisaalta myös oman heikkoutemme ja kelvottomuutemme. Totuutta ei voi tutkia vain teorian tasolla, vaan sen on näyttävä myös käytännössä ja siinä meillä ortodokseilla on suuria puutteita.

Herra aloitti julistuksensa maailmalle kutsumalla ihmisiä katumukseen. Jokaisen kristityn elämä on tämän jatkumoa. Me kirkkojen johtajat olemme velvoitettuja elämään vastaanottamaamme totuutta todistamalla ja näyttämällä hyvää esimerkkiä katumuksessa.

Vastustajamme haluaa kuitenkin eksyttää meidät laittamalla sydämiimme ajatuksia, jotka vievät meitä pois uskomme totuudesta. Meitä eksyttävät miehet ja naiset, jotka ovat harhautuneet totuudesta ja tuovat korviimme uusia asioita ja saavat toistamalla niitä usein myös koko joukon uskoviamme uskomaan ajatuksiaan.

Meidän piispojen on tästä syystä tärkeää kokoontua yhteen keskustelemaan asioista, jotka ovat haastaneet ortodoksista kirkkoamme eri puolilla maailmaa. Näin voimme löytää yhdessä keinot suojella uskoviamme lankeamasta harhaopetuksiin. Tänä päivänä ne leviävät ja niitä viedään eteenpäin yhä kehittyneemmin välinein. Ortodoksisten kirkon paimenten on siksi koottava voimat kertoaksemme uskovillemme tästä kaikesta. Ortodoksikristittyjä johtavat harhaan sadat erilaiset uskonnolliset liikkeet. Ne keskustelut ja mielipiteiden vaihtamiset, joita voimme käydä tässä Synodissa voivat merkitä paljon ortodoksisen kirkon taistelussa harhaoppeja levittäviä liikkeitä vastaan.

Ortodoksisen kirkon Herra on ”sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”. Hän on työskennellyt kanssamme niin, että voimme tänään aloittaa tämän historiallisen Pyhän ja Suuren Synodin yhteiselle liturgialla ja yhteisellä ehtoollisella.

Näkemyseroista huolimatta me ortodoksikristityt tunnemme, että ainoa mahdollinen tiemme tässä maailmassa on ykseytemme tie. Tämä edellyttää meiltä uhrauksia, paljon työtä ja sen loppuun kulkeminen on tuskien takana. On varmaa, että tämä kokouksemme vie meitä Pyhän Hengen johdatuksessa oikeaan suuntaan luomalla välillemme luottamuksen ja vuoropuhelun ilmapiiriä.

Tehtävämme on ortodoksisen kirkon ja sen jäsenten välisen ykseyden vahvistaminen. Sen todistuksena maailma näkee ”hyvät tekomme”, jotka loistavat kirkkaasti, virkistävästi ja ylistävät ”Isäämme, joka taivaassa”. Kirkollinen ykseys ei ole liittovaltion tai minkään muunkaan ajallisen järjestön näköinen. Kirkon ykseys on tehty yhteisestä uskosta, joka on sama asia kuin pelastus ja ikuinen elämä, ja se on kuvattu ortodoksisessa ikonografiassa Isän lähettämänä Poikana, kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana.

Arvoiset esipaimenet, pyhät veljet. Kunnianarvoisa Kreikan tasavallan presidentti. Siunatut ortodoksikristityt, papisto, luostariasukkaat ja kaikki kansat taivaiden alla!

Olemme vakuuttuneita ja julistamme tänä historiallisena hetkenä Kristuksen suureen – viisauden (sofia), rauhan (eirene) ja voiman (dynameis) ja sen pyhien paimenten Johannes Krysostomoksen, Gregorios Teologin ja Fotios Suuren – kirkkoon kuuluvan Kreetan saaren metropoliitan katedraalista, että vain ykseydessä ja elämällä ortodoksisuuttamme uskon todistuksessa on meidän mahdollista kulkea läpi maailman haasteiden.

Meidän on laitettava sivuun ongelmat, jotka kasvavat kansallisten taustojemme erilaisuudesta ja keskityttävä huutamaan avuksi Lohduttajaa. Hänen valaiseminaan – joka on helluntain ehtoopalveluksen stikiiran mukaan ”Valo ja Elämä, kaiken elämän alkusyy, viisauden Henki, ymmärryksen Henki…suvereenisuuden Henki ja syntejä karkottava Henki; Jumala, joka pyhittää” – me voimme antaa viestin totuudesta ja toivosta maailmalle, joka sitä niin janoaa ja jota kirkkomme varjelevat kuin kallisarvoista astiaa.

Pyhä Henki yhdistää meidät kirkossa rakkaudessa “täydellisyyden sitein”. Sen todistus on Pyhän Hengen, yhden luonnon mutta kolmen persoonan, ykseys. Myös ortodoksinen kirkko on yksi, mutta se on jakautunut maailmaan paikallisina kirkkoina, jotka kuitenkin muodostavat rikkomattoman ja näkymättömän yhden kirkon.

Veljet, isät ja lapseni. Koko ortodoksisen kirkon täyteys on tänään läsnä täällä Kreetalla: ”Me näimme totisen valkeuden, otimme vastaan taivaallisen Hengen, löysimme totisen uskon, kumarramme jakaantumatonta Kolminaisuutta, sillä Hän on meidät pelastanut”.

Kiitämme armon ja laupeuden Herraa ja rukoilemme jokaisessa anomuksessa yhteen ääneen ja yhdellä sydämellä Häntä, joka on ”elämämme lähde, hengityksemme, ymmärryksemme ja Jumalan tietämyksemme. Pyhä Henki ja Isä, joka on ennen alkua yhdessä ainosyntyisen Poikansa kanssa… ainoa, joka on antanut meille ymmärryksen käsittämään taivaan kauneuden, auringon, taivaankappaleiden ja kuun liikkeet, tähtien järjestyksen sekä niiden välisen harmonian… tuntien kulumisen, vuodenaikojen vaihtelut, ilman virtaamisen, vuoden kierron… meidän toivomme taivasten valtakunnasta, enkelien järjestyksen ja kunnian kumartamisen ihmeet”.  

Tähän täydellisyyden tuntemiseen kaikessa Pyhä Henki tuo meidät tänään ortodoksisena kirkkona todistamaan koko maailmalle Pyhän ja Suuren Synodinsa kautta.

Hänelle yhdessä Isän ja Pojan kanssa me kunniaa kannamme, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

20.6.2016

 

Tulostettava sivu