Nuorisotyöpäivät päättyivät Valamossa

Valamossa 17.–19.4. järjestetyillä nuorisotyöpäivillä oli teemana nuorisotyöntekijyys. Aihetta käsiteltiin tuttuun tapaan sekä luennoilla että workshopeissa. 

Asiapitoisen ohjelman lisäksi oleellisessa roolissa olivat vertaistuki ja verkostoituminen, eli ajatusten vaihtaminen ja ajanvietto toisten kirkon nuorisotyötä tekevien kanssa.

Nuorisotyöpäivien osallistujat ilmaisivat huolensa niistä pelon ja pahoinvoinnin ilmentymistä, jotka näkyvät kovuutena, rasismina ja kiusaamisena sekä yleisenä välinpitämättömyytenä toisia ihmisiä kohtaan. Paikalla olleet vetoavat niin nuoriin kuin päättäjiinkin, että nämä näyttäisivät hyvää esimerkkiä omilla puheillaan ja toiminnallaan sekä puuttuisivat jokaiseen tilanteeseen, jossa toisen ihmisen ihmisarvoa ei kunnioiteta.

Helsingin seurakunnan uskonnonopetus- ja aikuiskasvatusvastaava, teologian maisteri Kaarina Lyhykäinen luennoi uskonnonopetuksen muutosten tuomista haasteista  seurakunnille. Keskeisenä viestinä oli, että perusopetuslaki ei ole muuttunut, vaan opetus jatkuu entiseen tapaan. Esimerkiksi paljon julkisuutta saanut ”katsomusaloite” ei mennyt läpi. Tämän perusteella voidaan todeta, että suomalaiset eivät olleet halukkaita muuttamaan Perusopetuslain §11 sisältöä, koskien uskontoa ja elämänkatsomustietoa. 

Edellä mainittujen oppiaineiden vuosiviikkotuntimäärät ja kurssilaajuudet ovat kuitenkin pienentyneet. Opetussuunnitelmassa on nyt uutena trendinä ilmiöpohjainen oppiminen. Lisäksi tavoitteena on käsitellä maailmanuskontoja jo perusopetuksen alaluokilla.

Lyhykäinen käsitteli luennossaan kattavasti myös sitä, miten seurakunta voi toimia vaikkapa koulun ja oppilaitoksen kumppanina. Asian havainnollistamiseen hän käytti evankelis-luterilaisen kirkon laatimaa ”Yhteistyön neljä koria”-julkaisua, jossa seurakuntayhteistyötä lähestytään yleissivistävän opetuksen, perinteisten juhlien, uskonnollisten tilaisuuksien sekä kasvun ja hyvinvoinnin tuen näkökulmista. Kirkollisen nuorisotyön tekemisen näkökulmasta katsottuna ortodoksisen uskonnon opettajat ovat keskeisessä roolissa kirkkokuntamme nuorten tavoittamisessa – myös niiden, jotka eivät ole Suomen ortodoksisen kirkon jäseniä.

Nuorisotyöpäivien toisena keskeisenä teemana olivat nuorisotyössä toimivien oikeudet ja velvollisuudet – erityisesti työntekijän vastuu lastensuojeluasioissa.

Aiheesta kahteen otteeseen alustanut sosiaaliohjaaja Tauno Koriala korosti, että nuorisotyötä tekevien on ensiarvoisen tärkeää paitsi pitää mielessään aina lapsen etu, myös tietää omat velvollisuutensa ja oikeutensa. Esimerkiksi lastensuojelutarpeen sevityspyyntö tai lastensuojeluilmoituksen tekeminen ovat paitsi velvollisuus, myös työntekijän omaa oikeusturvaa lisäävä asia. 

Lievemmistäkin haasteellisista tilanteista on järkevää tehdä hyvät muistiinpanot ja kirjallinen yhteenveto yhdessä esimiehen kanssa, jotta mahdollisissa jälkipuintitilanteissa on jotain mihin palata ja johon nojata.

Nuorisotyön haastavia kokemuksia käsiteltiin myös pienryhmissä. Vaikka workshopeissa kuultiin joitakin hurjiakin esimerkkejä, voitiin yhdessä todeta, että pääosa leiri- ja kerhotoiminnasta sujuu ongelmitta. Tämän edellytyksenä on kuitenkin ennakkoon tehty, ammatillinen suunnittelutyö sekä koulutetut leirin- ja kerhonohjaajat, motivoituneet työntekijät, sekä yhteistyö ja sujuva tiedonkulku seurakunnan ja perheiden välillä.

Teksti: Maria Kauppila

19.4.2016

Tulostettava sivu