Marttyyrius on keskittymistä olennaisimpaan

Metropoliitta Ambrosiuksen opetuspuhe Herran kirkastumisen kirkossa Tallinnassa 12.1.2017:

Saamme tänään yhdessä kiitollisin mielin viettää pyhän marttyyripiispa Platonin juhlapäivää. Marttyyrit ovat aivan erityisesti Jumalan todistajia. Marttyyrit kastettiin verellä. Monet heistä olivat myös askeetteja. Askeesi ei ole vain hyveellisen elämän systeemi tai filosofia. Kun se kehittyy mystiseksi ja eläväksi, siitä tulee rakkauden kautta aktiivista osallistumista Jumalan elämään Pyhässä Hengessä. Etujoukossa ovat erityisesti pyhät marttyyrit.

Sitoutuminen kirkon opetukseen ja ristin todistukseen voi johtaa marttyyriuteen ei vain alkukirkon aikaan, vaan myös nykyisin. Tästä näemme esimerkkejä Lähi-Idästä, Egyptistä ja muualta. Vahva todistus tästä on Neuvostoliiton kirkkojen historia kommunismin kaudella. Emme ulkopuolisina voi edes kuvitella sitä inhimillistä kärsimystä ja kidutusta, jota kristiveljiemme ja -sisariemme elämään tuolloin liittyi. Siitäkin huolimatta he pysyivät uskossaan lujina. Metropoliitta Trifon kirjoitti Solovetskin pakkotyöleirillä kiitosakatistoksen Kunnia Jumalalle kaikesta. Se on mitä kauneinta ylistystä luomakunnan ihanuudelle, ilman pienintäkään katkeruutta.

Olemme omassa lähihistoriassamme joutuneet todistamaan lukuisia rajuja ja julmia marttyyrikohtaloita. Mutta olemme myös saaneet todistuksia tämän kärsimyksen ja kilvoittelun siunauksellisuudesta. Marttyyrius on keskittymistä olennaisimpaan. Äärimmilleen ahdistettuna ihmisen on ”pakkokin” oppia varjelemaan sydäntään. Paradoksaalisesti, vankilan rajattu tila monesti merkitsee suurinta mahdollista sisäistä vapautta. Kun kaikki on riistetty, otettu pois, jäljelle jää oleellisin. Marttyyrilta kaikki on ”mennyttä”, paitsi sielun pelastus. Sitä kukaan ei voi ottaa pois. Kärsimys, jonka voisi ajatella tuottavan vain katkeruutta, muuntuu ristin totuuden todistajassa, marttyyrissa, kirkastavaksi, puhdistavaksi tapahtumaksi. Marttyyrin todistus ei ole argumentointia tai oikeassa olemista, vaan osallisuutta ristiin, ylösnousemukseen ja uuteen luomiseen. 

Marttyyrien todistuksella on näin myös vahva yhdistävä viesti eri kirkoissa. Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams on todennut, että jos haluamme nähdä myötäelämisen, lähimmäisten auttamisen ja palvelemisen hengen heräävän uudelleen yhteiskunnassamme, on meidän ymmärrettävä, missä inhimillisen kauneuden ja arvokkuuden juuret pohjimmiltaan ovat. Ne ovat siinä marttyyrien todistuksessa, joka kertoo meille jotakin ainutkertaista inhimillisestä arvokkuudesta. Samalla marttyyrin todistus muistuttaa myös siitä, että ihmiset on luotu iloitsemaan. Iloitessamme luonnon kauneudesta ja maan antimista, kuten myös kun olemme iloisia luovuudesta ja inhimillisen kulttuurin saavutuksista, iloitsemme pohjimmiltamme Jumalan lahjoista. Ilomme on siis Jumalan ylistystä. 

Marttyyrien uskontodistus kantaa. Se avaa myös meille uuden, laajemman näköalan tarkastella maailmaa. Kristinuskon voitto on aina ollut erityisellä tavalla luopumisessa, kärsimyksessä ja uhrissa.

Näin on myös omana aikanamme. Tie ylösnousemukseen kulkee yhä ristin kautta. Pääsiäisen odotus synnyttää sydämessämme Kristuksen valoa, joka pääsiäisyön riemussa niin konkreettisella tavalla voittaa pimeyden. Tämän ”kirkastuneen pimeyden” kohtaamiseen saamme tukea marttyyrien elämäkerroista ja opetuksista. 

Kun tänään muistamme pyhää marttyyri Platonia – ja samalla Eestin pappismarttyyreitä Nikolaita ja Mihailia – teemme sen kiitollisina heidän uhristaan Kristuksen kirkon ja meidän sen jäsenten puolesta. 

Eestin kirkko seisoo tänään lujasti tällä pyhien marttyyrien perustuksella, heidän läsnäolonsa ja siunauksensa kannustaa meitä yhdessä eteenpäin. Samalla muistamme, että ei vain kirkko vaan koko Viron kansa ja yhteiskunta on joutunut olemaan osallinen tästä marttyyrien kärsimyksestä ja uhrista toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet.

Olen kiitollinen, että suomalaisina kristittyinä tänä päivänä meillä on mahdollisuus kokea ja ottaa opiksi tästä uskontodistuksesta, joka johdattaa meitä hengellisen elämän syvimpään ytimeen, partisipaatioon Kristuksesta. Kiitos teille rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa tästä.

12.1.2017

Tulostettava sivu