”Aika on purkaa ja aika rakentaa”

Olemme kokoontuneet Savonlinnan keskustaan, Suur-Saimaan vesireitin keskeiselle paikalle Haukiveden ja Pihlajaveden jakavan Kyrönsalmen rannalle. Sata vuotta sitten edessämme olisi avautunut näkymä kalliosaarelle ja Olavinlinnaan.

Savon ”uuden kaupungin” (Savolax Nystad) maamerkki rakennettiin uusien vesireittien löytämisen vuosisadalla 542 vuotta sitten. Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492, Vasco da Gama Intian ja Afrikan 1498. Uusia kauppareittejä vesiä pitkin etsittiin myös Euroopan pohjoisessa. Nevanmeren eli Laatokan kautta myös Saimaasta tuli tärkeä vesiväylä. Se loi asutusta ja kauppasuhteita myös näille alueille.

Novgorod ja Ruotsi rakensivat vesistöjen solmukohtiin linnoituksia intressiensä mukaan. Nevan suulle nousi Pähkinälinna (1323), Pietarin edustalle Kronstadt (1723) ja Helsingin suojaksi Suomenlinna (1748). Ruotsalaiset rakensivat puolestaan rajapyykeiksi linnat Viipuriin (1293), Savonlinnaan (1475) ja nykyisen Pietarin keskustaan, jonne nousi Nevanlinna (1611).

Savonlinna oli Turun rauhan aikaan (1743) Haminan tapulikaupunki. Venäjän keisarikuntaan tuolloin liitettyihin uusiin rajakaupunkeihin rakennettiin ortodoksiset kirkot. Haminassa Pyhien Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko nousi (1837) Ruotsin kuningattaren Ulriika Eleonooran (1718–1720) rakennuttaman kirkon paikalle.

Itsenäistyneen Savonlinnan kaupungin parhaalle paikalle vihittiin yhdeksän vuotta myöhemmin (1846) Pyhien Sakariaan ja Elisabetin kirkko.

Viscontin kirkot Haminassa, Käkisalmessa ja Savonlinnassa

Sekä Haminan että Savonlinnan ortodoksiset kirkot suunnitteli arkkitehti Visconti. Kolmas Viscontin suunnittelema kirkko on sadan kilometrin päässä Savonlinnasta sijaitseva Jumalansynnyttäjän syntymän kirkko (1847) Käkisalmessa. Se vihittiin vuosi Savonlinnan Sakariaan ja Elisabetin kirkon jälkeen.

Italialais-ranskalainen Viscontin suku muodosti dynastian ja ainakin viisi tuon suvun arkkitehtiä, kuvataiteilijaa ja muusikkoa työskenteli 1800-luvulla Pietarissa. Haminan, Käkisalmen ja Savonlinnan kirkkojen arkkitehdiksi on usein mainittu Louis Visconti (1791–1853), jonka tunnetuin työ on keisari Napoleon Bonaparten hauta Invalidikirkossa Pariisissa.

Olisi yllättävää, että Louis Viscontin kaltainen tunnettu ranskalaisarkkitehti olisi piirtänyt Haminan, Savonlinnan ja Käkisalmen kirkot. Todennäköisempi vaihtoehto onkin se, että Haminan, Käkisalmen ja Savonlinnan kirkkojen suunnittelija oli Louis’n sijaan Carlo Visconti (1774–1852).

On esitetty näkemys, että uusklassisen tyylin taiturilta Viscontilta tilattiin useita erilaisia kirkkoja ja julkisisia rakennuksia. Erään teorian mukaan Viscontin suunnitelmien lopulliset piirustukset syntyivät Pietarissa vaikuttaneen saksalaisarkkitehti Konstantin Tonin (1794–1881) kynästä.

Sakariaan ja Elisabetin kirkon arkkitehdin ohella toinen mielenkiintoinen kysymys on kirkon suojeluspyhien valinta. Kirkon rakentamisen aikaan tunnetun valtiomiehen marsalkka Mihail Vorontsovin (1782–1856) vaimo oli Elisabet, Jelizaveta. Olisiko mahdollisesti marsalkka Vorontsovin koulu- ja valistusaktiivisuudesta tunnettu Jelizaveta-vaimo esittänyt toivomuksen kirkon pyhittämisestä Sakariaan ja Elisabetin kunniaksi? Jelizavetan syntymäpäivä oli Johannes Kastajan vanhempien juhla 5. syyskuuta.

Samoihin aikoihin Savonlinnan kirkon kanssa rakennettiin Sakariaan ja Elisabetin kirkko myös Kaakkois-Viron Räpinaan. Sekin kirkko nousi tärkeän vesireitin varrelle, Peipsijärveen virtaavan Võhandujoen rannalle.

Näihin kysymyksiin olisi mielenkiintoista saada uutta tutkimustietoa.

Kymmenen vuotta Sakariaan ja Elisabetin kirkon valmistumisesta (1856) avattiin Saimaan kanava. Lars Gabriel Haartman (1789–1859) oli tutustunut Ruotsin Vänernjärven ja Pohjanmeren yhdistävään Götan kanavaan. Hän sai keisarin vakuuttuneeksi Saimaan kanavan rakentamisen tärkeydestä. Koskia oli jo perattu Kuopion ja Iisalmen reitillä, Taipaleen kanava oli rakennettu Varkauteen, Konnuksen kanava Leppävirralle ja Utran sulku Pielisjokeen. 1840-luvun alussa voitiin todeta, että näiden kanavien valmistuminen kasasi liikenneongelmat Lauritsalan ja Viipurin välille.

Saimaan kanavan avaamisesta alkanut orastava vaurauden aika koki takaiskun vuosina 1866–1868, jolloin Euroopan katovuosien seurauksena Suomessakin kuoli nälkään lähes kymmenen prosenttia väestöstä.

Savonlinna oli Pyhien Sakariaan ja Elisabetin kirkon ja Saimaan kanavan valmistumisen aikaan kasvava kaupunki. Puhtaiden Saimaan vesien ympäröimän kaupungin strateginen merkitys ei ole hävinnyt. On ehkä hyvä muistaa, että suurkaupungeista Pietari on edelleen maantieteellisesti lähempänä Savonlinnaa kuin Helsinki. Lisäksi Savonlinna on vain sadan kilometrin päässä Laatokan Valamosta.

Ortodoksien määrä Savonlinnassa alkoi laskea Suomen itsenäistymisen jälkeen. Viimeinen ortodoksinen liturgia Sakariaan ja Elisabetin kirkossa pidettiin 93 vuotta kirkon vihkimisen jälkeen elokuussa 1939. Sen jälkeen kirkko toimi 70 vuotta luterilaisena kirkkona.

Helmikuussa 2012 aloitettiin Savonlinnan–Säämingin evankelisluterilaisen seurakunnan aloitteesta neuvottelut kirkon palauttamisesta ortodokseille. Nyt olemme todistamassa tämän toteutumista. Haluan esittää parhaat kiitokseni evankelisluterilaiselle seurakunnalle valmiudesta tehdä historiallinen päätös ja palauttaa Sakariaan ja Elisabetin kirkko alkuperäiseen käyttöönsä.

Ruotsin kuningaskunnan luterilaisuus ja Novgorodin ortodoksisuus ovat molemmat olleet vuosisatoja erottamaton osa Savonlinnan kaupunkikuvaa. Näin olkoon myös tulevaisuudessa.

Säilytä tämä temppeli aina maailman loppuun asti

Savonlinnan Sakariaan ja Elisabetin kirkkoa odottaa nyt uusi elämä samalla tavalla kuin kerran Johannes Kastajan iäkkäitä vanhempia.

Pappi Sakarias oli omasta mielestään liian vanha. ”Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs, sanoi Sakarias enkeli Gabrielille, joka kertoi tämän tulevan isäksi ja vaimo-Elisabetin äidiksi (Luuk.1:18).

Myös meillä on ehkä ollut tämän kirkon merkitystä ja tehtävää pohdittaessa voimattomuuden tai toivottomuuden tuntemuksia. Moni saattaa kysyä, miksi aloittaa uuden kirkon kaunistaminen ja ylläpito? Me olemme vanhoja, olemme tyytyväisiä nykyiseen tai nyt on jo myöhäistä.

Näin emme voi ajatella. Me emme rakenna tai ylläpidä kirkkoa itseämme varten. Tämänkin temppelin vihkimispalveluksessa elokuussa 1846 luettiin seuraavat rukousanomukset:

Lähetä alas pyhä, kumarrettava ja kaikkivoimallinen Henkesi ja pyhitä tämä temppeli sekä tämä alttari, täytä se ikuisella valolla, valitse se omaksi asunnoksesi, tee se kunniasi majaksi, kaunista se jumalallisilla, yliluonnollisilla lahjoillasi, laita se myrskyn yllättämille suojasatamaksi, himojen parantolaksi, heikkojen turvaksi, pahojen henkien karkotuspaikaksi, että Sinun silmäsi olisivat yöt ja päivät käännetyt sen puoleen ja että Sinun korvasi kuulisivat niitten rukoukset, jotka Jumalan pelolla ja hartaudella tulevat siihen sisälle ja Sinun kalleinta ja kumarrettavaa nimeäsi avuksensa huutavat, niin että Sinä ylhäällä taivaassa kuulisit sen, mitä he anovat Sinulta, ja tekisit heille laupeuden sekä olisit heille armollinen. Säilytä tämä temppeli aina maailman loppuun asti järkkymättömänä...

Vuoksen vesistö virtaa Savonlinnan kautta itään kohti Laatokkaa ja sieltä Nevajokea pitkin Itämereen. Tämän vesistön itäisillä rannoilla on satoja ortodoksisia kirkkoja, jotka olivat neuvostoaikana hylättyinä ja raunioina. Tuo aika kuitenkin päättyi ja käännettiin Viisauden kirjan kuvaama uusi historian lehti: aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa (Saarnaaja 3:3).

Tämä aika on nyt myös meillä.

Kuvat Pikkukirkosta vuodelta 1938: Suomen ortodoksinen kirkko

22.2.2017

Tulostettava sivu