”Herralle pyhitetty yö”

”Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät pois Egyptin maasta; se on Herralle pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee valvoa” (1. Moos. 12:42).

Pääsiäisyöstä alkaa ortodoksisen kirkkovuoden tärkein sunnuntai.

Kirkko valvoo tuon yön samalla tavalla kuin maanpaosta kotimatkalle lähtöä odottavat israelilaiset.

Herralle pyhitettynä yönä Uuden testamentin lapset ovat kuin isäntäänsä odottava palvelija.

”Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä” (Luuk. 12:37).

Pääsiäisyönä kirkko ei vain seiso ja odota, vaan lähtee pyhän Johannes Damaskolaisen (676–749) kehotuksen mukaan ristisaatossa vastaan Herraansa.

”Lähtekäämme lamput kädessä Kristus-ylkää vastaan, joka tulee haudasta. Enkeljoukkojen kanssa juhlien käykäämme viettämään pelastavaa Jumalan pääsiäistä” (Pääsiäiskanonin 5. veisu).

Pääsiäisyön ristisaaton jälkeen saapuminen valaistuun kirkkoon kuvaa konkreettisesti sitä, miten ylösnoussut Jumal-ihminen muuttaa maailman.

”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo” (Joh. 8:12).

Pääsiäisenä saatot, suitsutukset ja musiikki julistavat samaa viestiä kuin pyhät tekstit ja rukoukset. Ne kertovat kristinuskon valoisan ilosanoman.

Valoa ja anteeksiantamusta julistaa myös Johannes Krysostomos (344–407) pääsiäissaarnassaan:

”Älköön kukaan parkuko synnintekojansa, sillä anteeksiantamus on haudasta ylösnoussut. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät kuolemasta vapahtanut”.

Pääsiäistervehdys 2017 Ortodoksiviesti-lehteen